Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Eniten äänestetyt kauhutarinat

Tuleeko mieleen omia kauhutarinoita? Käy kirjoittamassa tarinasi!

186
(386 ääntä)

Kummitus mummolan ullakolla

Pahin kauhutarinani sattui minulle lapsena. Mummoni asui yksin vanhassa rintamamiestalossa pienellä paikkakunnalla. Kävin lapsena usein yksin hänen luonaan kylässä. Mummon talossa oli aina outoja ääniä ja nitinöitä ja mummo sanoi, että ne olivat ystävällisiä henkiä eikä pahoja kummituksia.

Minä nukuin normaalisti yläkerran vierashuoneessa, jonka yhteydessä oli oma pieni vessa. Lisäksi yläkerrassa oli varastotilaa, joka oli täynnä pölyistä roinaa vuosikymmenien varrelta. Eräänä yönä heräsin outoon rapinaan ja kolinaan. Ulkona ei ollut tuulinen sää, mutta kuulosti silti kuin puun oksa olisi hakannut seinää vasten. Äänet olivat mummolassa normaaleita, enkä niistä siksi erityisesti pelästynyt. Koitin vain muistella että ei täällä ole kummituksia.

Olin vielä hereillä ja makasin sängyssä selällään silmät auki. Yhtäkkiä tuli ja tapahtui jotain pelottavaa, jota voin lähinnä kuvata käänteiseksi sähkökatkoksi. Kaikki valot ja laitteet tuntuivat menevän itsestään päälle. Televisiosta kuului alakerrasta kohinaa ja herätyskelloni radio meni päälle. En nähnyt juuri mitään, koska silmäni olivat tottuneet pimeään ja nyt sattui pitää niitä auki. Hapuilin kelloradion pois päältä ja kuulin samalla kun mummoni huusi alakerrasta "Menkää pois täältä!". Pelkäsin todella pahasti, että nyt jotain kauheaa oli tapahtumassa. En uskaltanut tehdä mitään, makasin vain peiton alla.

Televisio hiljeni hetken kuluttua ja kaikki tuntui olevan rauhoittunut. Ajattelin käydä sammuttamassa valon. Tulin pois peiton alta ja hätkähdin, kun näin, että mummo seisoi oven suussa paikoillaan ja tuijotti seinään. Samassa valo sammui itsestään ja kun silmäni olivat taas hetken kuluttua tottuneet hieman pimeään ei ovella ollut enää ketään. Menin taas paiton alle, koska siellä tuntui turvallisimmalta, enkä uskaltanut tehdä mitään tai liikahtaakaan. Ajattelin koko loppuyön mummoani ja mikä häneen oli mennyt. Mielikuvitukseni alkoi lentää ja olin jo varma, että kummitus oli kaapannut hänen ruumiinsa.

Nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin aamulla, kun ulkona oli jo valoisaa. Menin alas, ja mummo oli keittiössä istumassa. Kysyin häneltä, että muistiko hän että yöllä olisi tapahtunut jotain. Mummo ei vastannut ensin mitään, vastasi sitten kovalla äänellä, että mitään ei ole tapahtunut ja että minun olisi aika lähteä kotiin. Mummo haparoi ylös ja kävi soittamassa äidilleni, että tämä tulisi hakemaan minut. En puhunut mummon kanssa mitään ennen lähtöäni eikä hän tarjonnut minulle aamupalaa. Hän vaikutti olevan aivan pois tolaltaan.

En enää tämän tapauksen jälkeen käynyt kertaakaan yksin mummolassa, eikä mummo pyytänyt minua käymään.


Kirjoittaja on aikuinen nainen

15.8.2013

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

35
(215 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017