Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Kauhutarinoita parhausjärjestyksessä

Tuleeko mieleen omia kauhutarinoita? Käy kirjoittamassa tarinasi!

186
(386 ääntä)

Kummitus mummolan ullakolla

Pahin kauhutarinani sattui minulle lapsena. Mummoni asui yksin vanhassa rintamamiestalossa pienellä paikkakunnalla. Kävin lapsena usein yksin hänen luonaan kylässä. Mummon talossa oli aina outoja ääniä ja nitinöitä ja mummo sanoi, että ne olivat ystävällisiä henkiä eikä pahoja kummituksia.

Minä nukuin normaalisti yläkerran vierashuoneessa, jonka yhteydessä oli oma pieni vessa. Lisäksi yläkerrassa oli varastotilaa, joka oli täynnä pölyistä roinaa vuosikymmenien varrelta. Eräänä yönä heräsin outoon rapinaan ja kolinaan. Ulkona ei ollut tuulinen sää, mutta kuulosti silti kuin puun oksa olisi hakannut seinää vasten. Äänet olivat mummolassa normaaleita, enkä niistä siksi erityisesti pelästynyt. Koitin vain muistella että ei täällä ole kummituksia.

Olin vielä hereillä ja makasin sängyssä selällään silmät auki. Yhtäkkiä tuli ja tapahtui jotain pelottavaa, jota voin lähinnä kuvata käänteiseksi sähkökatkoksi. Kaikki valot ja laitteet tuntuivat menevän itsestään päälle. Televisiosta kuului alakerrasta kohinaa ja herätyskelloni radio meni päälle. En nähnyt juuri mitään, koska silmäni olivat tottuneet pimeään ja nyt sattui pitää niitä auki. Hapuilin kelloradion pois päältä ja kuulin samalla kun mummoni huusi alakerrasta "Menkää pois täältä!". Pelkäsin todella pahasti, että nyt jotain kauheaa oli tapahtumassa. En uskaltanut tehdä mitään, makasin vain peiton alla.

Televisio hiljeni hetken kuluttua ja kaikki tuntui olevan rauhoittunut. Ajattelin käydä sammuttamassa valon. Tulin pois peiton alta ja hätkähdin, kun näin, että mummo seisoi oven suussa paikoillaan ja tuijotti seinään. Samassa valo sammui itsestään ja kun silmäni olivat taas hetken kuluttua tottuneet hieman pimeään ei ovella ollut enää ketään. Menin taas paiton alle, koska siellä tuntui turvallisimmalta, enkä uskaltanut tehdä mitään tai liikahtaakaan. Ajattelin koko loppuyön mummoani ja mikä häneen oli mennyt. Mielikuvitukseni alkoi lentää ja olin jo varma, että kummitus oli kaapannut hänen ruumiinsa.

Nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin aamulla, kun ulkona oli jo valoisaa. Menin alas, ja mummo oli keittiössä istumassa. Kysyin häneltä, että muistiko hän että yöllä olisi tapahtunut jotain. Mummo ei vastannut ensin mitään, vastasi sitten kovalla äänellä, että mitään ei ole tapahtunut ja että minun olisi aika lähteä kotiin. Mummo haparoi ylös ja kävi soittamassa äidilleni, että tämä tulisi hakemaan minut. En puhunut mummon kanssa mitään ennen lähtöäni eikä hän tarjonnut minulle aamupalaa. Hän vaikutti olevan aivan pois tolaltaan.

En enää tämän tapauksen jälkeen käynyt kertaakaan yksin mummolassa, eikä mummo pyytänyt minua käymään.


Kirjoittaja on aikuinen nainen

15.8.2013

78
(126 ääntä)

Yöllä ajelemassa

Olimme kerran naisystäväni kanssa ajelemassa kotiinpäin ystäviemme luolta, minä ajoin koska naisystäväni oli juonut hieman. Oli jo pimeää koska oli syys ilta ja kello oli jo lähempänä puoltayötä. Naisustäväni(nimettäköön hänet nyt vaikkapa tiinaksi) oli jo nukahtanut apukuskin paikalle ja koska autonradio oli rikki autossa kuuluivain moottorin hurina ja Tiinan vieno kuorsaus.

Noin puolessavälissä matkaa aloin kuulla kuiskauksia ikään kuin korvani vierestä, katsahdin tiinaan mutta hän nukkui edellee joten ajattelin väsymyksen tehneen tepposet. Pian kuulin uudestaan kuiskauksia mutta Tälläkertaa kovempina ja erotin kaksi sanaa: Jukka(minun nimeni) auta... Sitä jatkui hetken ja aloin olla ihmeissäni. Katsoin takapenkille ettei siellä ollut ketään, ja ei se oli tyhjä. Samalla kun käännyin takaisin eteenpäin auton edestä näytti juosseen jokin, kuin nelinkontin kulkeva lapsi. Säikähdin ja pysäytin auton ja menin ulos pimeään ainoana valona auton etuvalot, sillä ajoin syrjäisellä tiellä jolla ei ole katulamppuja, ja metsää on tiheästi molemminpuolin tietä. Katselin sen jonkin perään hetken, mutta kun en nähnyt mitään menin takaisin autoon ja jatkoin ajamista. Kun vetäisin ovea kiinni tuntui kuin joku olisi vetäissyt minua hiuksista, mutta ketään ei näkynyt. Loppumatka kului nopeasti, ja kotiin päästyämme Tiina heräsi vihaisena, kysyin että mikä on ja hän vain tiuskais vihaisesti että oliko pakko tökkiä kokoajan kun hän yritti nukkua ja jossain vaiheessa olin kuulemma karjunut hänen korvaansa. Tämän kuultuani säikähdin totaalisesti, enkä ole enää pimeällä paljoa sitä reittiä ajellut...


Kirjoittaja on aikuinen mies

27.5.2016

73
(137 ääntä)

Ouija

Oli ihan normaali kesäilta. Vanhempani lähti viikonlopuksi käymään helsingissä. Asuimme isossa omakotitalossa, tai no asutaan vieläkin. Talo on vanha ja oli ollut käytössä jo pari sukupolvea taaksepäin. Talossa oli myöd ullakko. Minulla on myös isoveli, mutta hän oli lähtenyt kielimatkalle lontooseen, joten olin nyt kotona yksin. Päätin kutsua kaksi parasta kaveriani seurakseni, koska asuimme aika syrjässä täällä kiimingissä.

Kaverini tuli meille ja päätimme katsoa elokuvaa. Ystäväni Emma ja Siiri toi poppareita ja limsaa mukanaan. Katsoimme jotain kauhuleffaa, jossa nuoret kaverukset kokeilivat spiritismiä. Kesken elokuvan spiritismi istunnon tv sammui. Istuimme pimeässä. Juuri ja juuri erotimme toisemme. ulkonakaan ei ollut valon pilkahdustakaan. Emma kuitenkin nousi aika äkkiä ja meni laittamaan valoja päälle. Kaverini napsutteli valokatkaisijaa mutta valoja ei tullut. Sähköt siis oli mennyt. Menin keittiöön ja koitin tuleeko sinne valoja. Ei tullut. Mietimme mitä meidän pitäisi nyt tehdä. Menimme istumaan keittiön penkeille ja mutustelimme poppareita. Yhtäkkiä kuulimme kaikki jotain pientä kopinaa. Kuuntelimme kaikki jähmettyneinä hiiren hiljaa. Tajusin että kopina tulee ullakolta. Nousin ja kävelin hitaasti pimeällä käytävällä kaverit perässä kohti ullakko luukkua. Ullakolla ei oltu käyty moniin vuosiin, tai ainakaan itse en siellä ollut käynyt kun kerran joskus pienenä kun muutimme vasta tähän mummoni ja pappani kuoleman jälkeen. Kävellessämme kohti luukkua kopina lakkasi ja kun olimme luukun kohdalla kuului oikein iso kopahdus ka me kaikki säikähdimme. Katsoin kavereihini päin jotka juuri ja juuri erotin pimeydestä ja avasin ullakko luukun. Kiipesin varovasti, mutta en ole koskaan ollut kovin herkkä pelkäämään joten menin aika rohkeasti ullakolle. Kolautin pääni lamppuun ja käännyin katsomaan. Vedin lampun valonkatkaisiasta ja valot syttyivät. Outoa. Vain ullakon vanha lamppu syttyi mutta muualle ei tullut valoja. Katselin ympärilleni. Kaikki oli pölyn peitossa ja näki ettei siellä oltu käyty pitkiin aikoihin. Siirryin kuitenkin niin että Emma ja Siiri pääsisivät myös ullakolle.
Tästä se oikea tarina vasta alkaakin.

Kun olimme kaikki ullakolla katselimme tavaroita ja pyyhimme pölyjä niistä pois. Juuri kuin Siiri sanoi "iha ku siin leffas" niin huomasin jonkun paketin jossa luki *ouija*. Teksti näkyi hyvin epäselvästi koska teksti oli hieman kulunut ja paketto oli pölyn peitossa. Menin äkkiä paketin luo ja pyysin kavereitani katsomaan. Avasin paketin ja siellä se oli. Siellä oli uskomattoman hieno ja aito ouija/spiritismi lauta. Heti ehdotin että kokeilisimme. Emma ja Siiri sanoi aika epävarmasti vastaukset mutta suostuivat kuitenkin. Ouija paketissa oli myös tulitikkkuja ja jotain kynttilöitä löysimme ullakolta. Istuimme lattialle ja sammutumme valot ja sytytimme kynttilät.

Testasimme aluksi ja kysyimme kenestä Emman tykkää. Lasi liikkui ensin kirjaimeen T sitten U sitten O,M,A ja sitten tökkäsi eikä liikkunut mihinkään yhtäkkiä lasi liikkui sormiemme alla vauhdikkaasti S kirjaimelle ja pysähtyi siihen kuin paussille olisi ohjelman laittanut. Tuomas. Emman ihastus tosiaan oli Tuomas ja nykyään he ovat yhdessä. No koitimme seuraavaksi vastausta että onko huoneessa jokun muu kuin me kolme. Pyysimme merkkiä. Emme nyt käyttäneet lautaa. Jossain kilahti jokun hyvin pienesti. Pyysimme uudestaan merkkiä. Nyt kuului isompi kilahdus. Pyysin vielä kolmatta merkkiä ja sillä samalla hetkellä kaikki kolme kynttilää sammui, eikä se voinut olla mahdollista koska ullakolla ei ollut ikkunoita josta olisi tullut tuulta tai mitään. Heti kynttilöiden sammumisen jälkeen kuului kuiskaus mutta isolla äänellä "POIIIIIS" Olimme hetken hiljaa ja voin myöntää että silloin oli aika creepy tunnelma itselläkin. Yritimme kuitenkin sytyttää uudelleen kynttilät mutta sytytyslanka ei vain millään syttynyt ja tikut paloivat aina vain loppuun ja loppuun. Jouduimme siis lopettamaan. Kaiken karun huipuksi tv meni päälle ja volyymit oli täysillä. Lähdimme äkkiä pois ullakolta ja siellä elokuva taas pyöri. Valot oli taas palannut ja siitä hetkestä lähtien olen uskonut henkiin ja muuhun yliluonnolliseen aivan oikeasti.


Kirjoittanut nimimerkki Ouijawitch (nainen)

31.1.2015