Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Kauhutarinoita parhausjärjestyksessä

Tuleeko mieleen omia kauhutarinoita? Käy kirjoittamassa tarinasi!

202
(428 ääntä)

Kummitus mummolan ullakolla

Pahin kauhutarinani sattui minulle lapsena. Mummoni asui yksin vanhassa rintamamiestalossa pienellä paikkakunnalla. Kävin lapsena usein yksin hänen luonaan kylässä. Mummon talossa oli aina outoja ääniä ja nitinöitä ja mummo sanoi, että ne olivat ystävällisiä henkiä eikä pahoja kummituksia.

Minä nukuin normaalisti yläkerran vierashuoneessa, jonka yhteydessä oli oma pieni vessa. Lisäksi yläkerrassa oli varastotilaa, joka oli täynnä pölyistä roinaa vuosikymmenien varrelta. Eräänä yönä heräsin outoon rapinaan ja kolinaan. Ulkona ei ollut tuulinen sää, mutta kuulosti silti kuin puun oksa olisi hakannut seinää vasten. Äänet olivat mummolassa normaaleita, enkä niistä siksi erityisesti pelästynyt. Koitin vain muistella että ei täällä ole kummituksia.

Olin vielä hereillä ja makasin sängyssä selällään silmät auki. Yhtäkkiä tuli ja tapahtui jotain pelottavaa, jota voin lähinnä kuvata käänteiseksi sähkökatkoksi. Kaikki valot ja laitteet tuntuivat menevän itsestään päälle. Televisiosta kuului alakerrasta kohinaa ja herätyskelloni radio meni päälle. En nähnyt juuri mitään, koska silmäni olivat tottuneet pimeään ja nyt sattui pitää niitä auki. Hapuilin kelloradion pois päältä ja kuulin samalla kun mummoni huusi alakerrasta "Menkää pois täältä!". Pelkäsin todella pahasti, että nyt jotain kauheaa oli tapahtumassa. En uskaltanut tehdä mitään, makasin vain peiton alla.

Televisio hiljeni hetken kuluttua ja kaikki tuntui olevan rauhoittunut. Ajattelin käydä sammuttamassa valon. Tulin pois peiton alta ja hätkähdin, kun näin, että mummo seisoi oven suussa paikoillaan ja tuijotti seinään. Samassa valo sammui itsestään ja kun silmäni olivat taas hetken kuluttua tottuneet hieman pimeään ei ovella ollut enää ketään. Menin taas paiton alle, koska siellä tuntui turvallisimmalta, enkä uskaltanut tehdä mitään tai liikahtaakaan. Ajattelin koko loppuyön mummoani ja mikä häneen oli mennyt. Mielikuvitukseni alkoi lentää ja olin jo varma, että kummitus oli kaapannut hänen ruumiinsa.

Nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin aamulla, kun ulkona oli jo valoisaa. Menin alas, ja mummo oli keittiössä istumassa. Kysyin häneltä, että muistiko hän että yöllä olisi tapahtunut jotain. Mummo ei vastannut ensin mitään, vastasi sitten kovalla äänellä, että mitään ei ole tapahtunut ja että minun olisi aika lähteä kotiin. Mummo haparoi ylös ja kävi soittamassa äidilleni, että tämä tulisi hakemaan minut. En puhunut mummon kanssa mitään ennen lähtöäni eikä hän tarjonnut minulle aamupalaa. Hän vaikutti olevan aivan pois tolaltaan.

En enää tämän tapauksen jälkeen käynyt kertaakaan yksin mummolassa, eikä mummo pyytänyt minua käymään.


Kirjoittaja on aikuinen nainen

15.8.2013

110
(410 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017

94
(156 ääntä)

Yöllä ajelemassa

Olimme kerran naisystäväni kanssa ajelemassa kotiinpäin ystäviemme luolta, minä ajoin koska naisystäväni oli juonut hieman. Oli jo pimeää koska oli syys ilta ja kello oli jo lähempänä puoltayötä. Naisustäväni(nimettäköön hänet nyt vaikkapa tiinaksi) oli jo nukahtanut apukuskin paikalle ja koska autonradio oli rikki autossa kuuluivain moottorin hurina ja Tiinan vieno kuorsaus.

Noin puolessavälissä matkaa aloin kuulla kuiskauksia ikään kuin korvani vierestä, katsahdin tiinaan mutta hän nukkui edellee joten ajattelin väsymyksen tehneen tepposet. Pian kuulin uudestaan kuiskauksia mutta Tälläkertaa kovempina ja erotin kaksi sanaa: Jukka(minun nimeni) auta... Sitä jatkui hetken ja aloin olla ihmeissäni. Katsoin takapenkille ettei siellä ollut ketään, ja ei se oli tyhjä. Samalla kun käännyin takaisin eteenpäin auton edestä näytti juosseen jokin, kuin nelinkontin kulkeva lapsi. Säikähdin ja pysäytin auton ja menin ulos pimeään ainoana valona auton etuvalot, sillä ajoin syrjäisellä tiellä jolla ei ole katulamppuja, ja metsää on tiheästi molemminpuolin tietä. Katselin sen jonkin perään hetken, mutta kun en nähnyt mitään menin takaisin autoon ja jatkoin ajamista. Kun vetäisin ovea kiinni tuntui kuin joku olisi vetäissyt minua hiuksista, mutta ketään ei näkynyt. Loppumatka kului nopeasti, ja kotiin päästyämme Tiina heräsi vihaisena, kysyin että mikä on ja hän vain tiuskais vihaisesti että oliko pakko tökkiä kokoajan kun hän yritti nukkua ja jossain vaiheessa olin kuulemma karjunut hänen korvaansa. Tämän kuultuani säikähdin totaalisesti, enkä ole enää pimeällä paljoa sitä reittiä ajellut...


Kirjoittaja on aikuinen mies

27.5.2016