Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Kauhutarinoita parhausjärjestyksessä

Tuleeko mieleen omia kauhutarinoita? Käy kirjoittamassa tarinasi!

83
(339 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017

Asuimme maatilalla, jossa oli vanha talorakennus. Ennen kuin saimme uuden talon rakennettua asuimme siinä, ja siellä kauhutarinat tapahtuivat. Sen vanha isäntä oli kuollut talon pirttiin. Nukuin talon toisessa huoneessa, sillä emme käyttäneet talon toista kerrosta ja rappusetkin sinne purettiin. Öisin saatoin nähdä kuinka huoneeni ovenkahvaa käännettiin alas ja kuinka ovi sitten avautuikin. Takana ei tietenkään ollut ketään.

Pihapiirissä on myöskin vanha navetta jossa on aika kolkko tunnelma.

Mutta, kun muutimme sitten uuden talon rakennus töiden jälkeen uuteen taloon, vanha asuin rakennus tietysti purettiin. Uuteen taloon rakennettiin toinen kuisti myöhemmin johon käytettiin vanhan talon pirtissä olleita ikkunoita.

Valvoin usein myöhään ja aloin huomaamaan kuinka oli kuin olohuoneen sohvalle olisi istunut joku näkymätön ja alkoi kuulua ääniä jotka eivät kuuluneet sinne, vaikka yksin olinkin. Juuri sen uuden kuistin puolelta.

Saattoi kuulua naurahduksia, askeleita ja koiran tassuttelua. Kuului myöskin kuin jakkaraa olisi vedetty saunamme laattalattialla, vaikka todellakin olin yksin.

Kaikkein järkyttävintä oli ehkä kun yksi sen "niistä toisista" asukkaista alkoi näkyä. Nimittäin tumma hiuksinen pikku tyttö. Hän näyttäytyi minulle pienemmän vessan peilissä, usein aamuyöllä. Mikään pahantahtoinen hän ei ollut, sillä tämän kasvoill aoli hymy ja katsoimme toisiamme silmiin peilin kautta. Ja sydämeni tykytti tietysti tuhatta ja sataa kun viimein poistuin vessasta. Tyttö näyttäytyi tuon tuosta siellä.

Meillä tuli usein myös sähkökatkoja, aina kun oli ukkosta tai tuuli tarpeeksi lujaa. No, kerran tuollaisen sähkökatkon aikana. Kun olin viemässä koiraani pihalle, näyttäytyi tuo pikkutyttö myöskin eteisen käytävässä muutaman hetken verran. Voin sanoa että suorastaan juoksin ulos.

Ilmapiiri talossa alkoi muuttumaan painostavammaksi ja suorastaan ahdistavaksi. Olen hyvin onnellinen kun muutimme pois sieltä.


Kirjoittanut nimimerkki Kaunokki (nuori aikuinen nainen)

26.2.2015

67
(97 ääntä)

Sisko

Okei, en tiedä miten aloittaisin, ja tiedän että aina on niitä jotka ei usko kuitenkaan, itsekkään tuskin uskoisin jos en olisi itse kokenut, sillä en uskonut mihinkään yliluonnolliseen asiaan. Ennen.

Muutama viikko sitten kun olin käymässä nukkumaan oltuani puhelimella, kellon ollessa ehkä puoli yksi, kuulin käytävästä juoksu askelia. Ajattelin että ehkä 6-vuotias pikkusiskoni oli menossa vessaan enkä välittänyt enempää. Jonkun ajan päästä olin jo melkein unessa kun kuuli huoneeni oven avautuvan ja yritin katsoa kuka se oli mutta tilanjakaja hyllyt estivät minua näkemästä ovelle sängystäni. Kuulin kevyiden askelten löhestyvän, ja näin siskoni kävelevän oudon hitaasti työpöytäni luo, joka oli ikkunan edessä, ja tarttuvan tuolini selkänojaan ja tuijottavan ulos sanaakaan sanomatta.

Kysyin että miksi ihmeessä olet vielä hereillä tähän aikaan, jolloin siskoni käänsi päänsä minuun päin silmät selällään ja suu kammottavassa virneessä. Hän rupesi yhtäkkiä nauramaan hysteerisesti, ja sydämmeni hakkasi kiivaasti oudossa tilanteessa. Kysyin oliko hän kunnossa, jolloin häl lopetti naurun ja meni vakavaksi kohdistaen katseensa minuun tuiman näköisenä. Hän avasi jo suutaan kuin sanoakseen jotan mutta sitten hän katsoi pimeään nurkkaan huoneenjakaja hyllyn toisella polella, ja hänen huulilleen nousi taas se kammottava hymy, sitten hän lähti nopeammin kuin olin koskaan nähnyt hänen liikkuvan, kiipeämään huoneen jakajahyllyn päälle (mikä on outoa koska hän on korkeanpaikan kammoinen ja alkaa itkemään jo jos joutuu edes metrin korkeuteen) nousin pystyyn ja yritin mennä nostamaan hänet alas.

Käskin häntä lopettamaan ja kysyi että mitä hän pelleili, hän oli jo hyllyn päällä mahallaan ja otin häne kädestään kiinni jolloin hän puraisi minua ja nauraen hyppäsi alas hyllyn toiselle polelle, kun munin perässä (en tietenkään yli vaan kiersin sen) siskoni istui matolla silmät taas selällään nauraen hullunlailla. Menin hänen luokseen ja nostin hänet syliin ja sanoin että tämä pelleily saariittää ja kysyin että mikä häntä vaivasi. Heti hänet syliin saatuani hän rupesi itkemään olkapäätäni vasten, jolloin äitini tuli huoneeseeni äkäisenä mitä seillä meukataan, ja siskoni huomatessaan rupesi lohduttamaan tätä. Ja vei sen takaisin nukkumaan. Sitten hän kysyi mitä tapahtui ja kerroin paniikissa, äiti näytti epäilevältä ja vain sanoi että sisko oli kuulemma vain varmaan kävellyt unissaan. Loppu yö kului juttua miettiessä. Olen parikertaa sen jälkeen kysynyt siskolta jutusta mutta hän.on ruennut molemmilla kerroilla itkemään. Olen tullut siihen tulokseen että oli siskoni sitten hereillä tai ei tuona yönä, niin häntä hallitsi jokin muu kuin hän itse...


Kirjoittanut nimimerkki 17w tyttönen (nuori nainen)

5.8.2016