Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

-9
(59 ääntä)

Ääni pimeässä

Olin vuosia sitten vielä lukiossa opiskellessani ystäväni luona yökylässä. Istuimme ystäväni tietokoneella ja selailimme nettiä aikamme kuluksi. Alkoi tulla jo myöhä, ja ulkona oli pimeää. Huolimatta vilkkaasta mielikuvituksestani pimeä ei koskaan ole pelottanut minua enkä ylipäätään ole pitänyt itseäni herkkänä kuvittelemaan omiani, mutta se, mitä tuona yönä tapahtui, vaivaa minua vielä tänäkin päivänä.

Olimme jo hyvän aikaa istuneet koneella ja uppoutuneet internetin ihmeelliseen sisältöön, kun yhtäkkiä jostain alkoi selvästi kuulua miehen puhetta. Ajattelimme aluksi, että olimme vain avanneet epähuomiossa nettiselaimeen uuden välilehden, jossa video alkaa pyöriä automaattisesti, mutta käytyämme kaikki selaimen välilehdet läpi emme silti löytäneet äänen lähdettä. Suljimme kaikki ohjelmat tietokoneesta, mutta puhe ei vaimennut. Kaiken lisäksi huomasimme, että kaverini tietokone oli ollut koko ajan äänettömällä. Sammutimme äkkiä tietokoneen, mutta ääni jatkoi puhumistaan. Yritimme epätoivoisesti etsiä äänen lähdettä muualta huoneesta siinä onnistumatta. Puhe oli matalaa ja monotonista ja sanat olivat jotain kieltä, josta emme saaneet selvää. Emme keksineet mitään selitystä äänen läsnäololle ja aloimme jo olla aavistuksen peloissamme, kunnes lopulta puhe lakkasi yhtä äkkiä ja mystisesti kuin se oli alkanut.

Kehittelimme asialle tieteellisen selityksen ja yritimme vakuuttaa toisiamme siitä, että ehkäpä kaverini kitaran vahvistin oli napannut ja alkanut toistaa ulkomaisia radioaaltoja, olihan se ihan hyvin mahdollista, vaikka vahvistin ei ollut edes kytkettynä seinään... Kumpikaan meistä ei oikein tuntunut vakuuttuvan selityksestä täysin. Joka tapauksessa tuo yö jäi tuntemattoman äänen ensimmäiseksi ja viimeiseksi vierailuksi kaverini huoneessa, eikä sitä sen koommin kukaan kertonut kuulleensa.


Kirjoittaja on nuori aikuinen nainen

27.10.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

64
(292 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017