Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Tämä ei ole kauhua herättävä tarina,mutta minun on pakko kertoa tästä jollekkin. Sisareni sanoi, että olen vain hölmö, joka kuvittelee tuollaista, mutta tahdon teidänkin mielipiteenne esille tästä.

Tämä tapahtui unessani. Uni tuntui ensin olevan aivan tavallinen, mutta pian se muuttui oudoksi. Kävelin unessani pellolla parinhyvän ystäväni kanssa. Pelto oli muisto pelolta lähellä mummuni taloa. Kuitenkin. Kävelimme pellolla hetken, kunnes näimme kauempana ojan. Menimme parin ystäväni kanssa katsomaan sitä lähempää, kunnes minä menin seisomaan ojaan, jossa oli alle polviin asti vettä. Yllättäen näin suuren ruskean olennon nukkumassa ojassa, missä minä juuri seisoin. Tajusin, että se oli ahma, mutta se oli karhun kokoinen, ellei suurempi. Huusin kauhuissani ja lähdin juoksemaan kovaa kyytiä pois ojasta. Ahma otti huomion meihin ja lähti seuraamaan meitä. Juoksin kaverieni takana peltoa pitkin kauemmas, kunnes Ahma tarttui hampaillaan kiinni polvestani ja nosti hieman ilmaan. Muistan sen, kun huusin ja yritin taistella sitä vastaan,mutta se oli turhaa. Uneni yllättäin päättyi siihen. Kun heräsin nousin istumaan sängylläni, kunnes huomasin polvessani mustelmat, jotka olivat juuri siinä kohtaa mistä Ahma oli minua puraissut. Tämän unen myötä välttelin Ahmasta puhumista viikon, kunnes pääsin siitä yli. Mutta.. Tuo uni on jäänyt mieleeni näin kauan, vaikka siitä unesta onkin jo yli 2 vuotta.. Sen jälkeen uni ei ole palannut.


Kirjoittanut nimimerkki Unen muistelija (nuori nainen)

5.1.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

66
(288 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017