Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

10
(22 ääntä)

Autiotalon tapahtumia

Asumme kavereideni kanssa lähellä autiotaloa jossa pienempänä tykkäsimme tutkia mutta joku osti sen ja "tutkimukset" jäivät. Kauhutarinat talolta säilyvät silti.

Eräänä talvisena iltana kun menimme tutkimaan sitä tapahtui outoja ja silloin aloimme varsinaisesti uskoa kummituksiin/yliluonnollisiin asioihin. Autiotalon tontille kuuluu itse päätalo, joku navetta ja iso kaksi kerroksinen varasto rakennus. No menimme sitten siihen pihalle katsomaan (meillä oli taskulamput mukana) sitä taloa ja yritimme mennä sisälle mutta ovi oli lukossa. Katsoimme avaimen reiästä ja näimme kaikki valkoisen hahmon kävelevän aulan poikki. Säikähdimme kamalasti ja lähdimme juoksemaan. Myöhemmin uskaltauduimme mennä vielä sinne ja katsoimme yhdestä ikkunasta sisään josta emme aikaisemmin uskaltaneet katsoa. Emme sillä kertaa nähneet mitään mutta yhtäkkiä kuulimme kirkaisun ja lunta tippui katolta aivan meidän viereemme iso kasa ja se olisi voinut tappaa meidät jos se olisi tippunut päällemme.

Sitten taas kerran kun olimme tutkimassa joskus tosi myöhään siinä isossa varastorakennuksessa tapahtui kauheita. Kaverini yllyttivät minut menemään ylä oville (siellä on ränsistyneet ovet joissa on salpa) sanomaan että "En pelkää teitä aaveita" ja nauramaan päälle. No yllytys hulluna tietenkin menin ja arvatkaa mitä kävi? No siinä sitten sanoin kovaan ääneen sen ja sitten yhtäkkiä ne ovet yrittivät paiskautua päälleni mutta salpa esti sen. Juoksin hulluna alas ja kerroin kavereilleni. Hekin olivat nähneet kaiken ja menimme kertomaan vanhemmilleni mutta he sanoivat että se olisi ollut vain tuuli tai sitten mielikuvitus olisi tehnyt vain kepposet kuten aina.

Ja kerran kun olimme saaneet sen ylä varasto rakennuksen ovien salvan auki niin menimme tutkimaan mitä siellä sisällä oli. Tutkimme hetken mittaan kaikkea ja löysimme vanhoja valokuvia. Jätimme ne rauhaan ja menimme syvemmälle rakennukseen. Kun olimme astumassa sinne niin yksi lauta lahosi altamme ja olisimme voineet tippua mutta hyppäsimme äkkiä kestävämmälle puolelle. Sitten kuului ääni joka kuiskasi "häipykää" ja sitten jossakin kolahti. No juoksimme äkkiä pois ja menimme kuitenkin viel sisälle äkkiä katsomaan ja kuvat olivat levällään lattialla kuvapuoli alaspäin. Kun katsoimme niitä niin kuvista oli hävinneet kaikki ihmiset.

Pakko myöntää et nää kaikki tapahtumat (on niitä enemmänki) on ollu aika creepyjä ja välillä meit vielki vähän pelottaa.


Kirjoittanut nimimerkki Kokemusta on (nuori)

26.2.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

66
(288 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017