Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

13
(27 ääntä)

Auto-onnettomuus 70-luvulla

Toinen äitini ja hänen nuorimman veljensä kauhu kokemus olis seuraava: Joskus tuossa 1970-luvulla heidän jo edesmennyt vanhempi veljensä oli ajanut onnettomuudessa jalankulkijan yli autollaan ja mies oli kuollut. No tällä autoilijallamme oli ollut riipus taustapeilistä roikkumassa, riipus oli kolarissa tahriintunut yliajetun vereen. No se oli sitten pesty ja riippui äitini lapsuudenkodin seinällä, tuvassa missä nämä nukkuivat. Keskellä yötä äitini heräsi rätisevään ääneen ja näytti kuin seinä olisi liekeissä riipuksen ympäriltä, äiti herätti veljensä, paikalla nukkuneen yhä elävän tätini ja mummuni, sanoen että talo palaa, mummu ja tätini ei nähnyt m,itään mutta nuorin eneoni ja äiti näkivät liekit, enomies itseasiassa törkkäsi sormensa lieskoihin kokeillakseen ovatko ne kuumia, samalla hetkellä liekit katosivat.

Äiti on sittemmin montakin kertaa törmännyt kummitteluun työssään, hän kun on toiminut pitkiä aikoja erilaisten hoitolaitosten yöhoitajana. Eräässäkin paikassa eräs vanha mies, snottakoon häntä nyt sitten vaikka Niemiseksi piti tapanaan aina mennä tietylle rappukäytävän ikkunalaudalle yskimään. Suunnilleen neljän aikaan yöllä. No Nimeinen sitten kuoli ja eikös vaan seuraavina öinä kuulunut yskimistä. Tätä jatkui ja tapahtui sitten myöskin äitini työjakson alettua. Yskinnän äitee meni katsomaan eikä siellä ollut ketään. Kun tämä toistui muutamana yönä äitee lopulta meni ko. tasanteelle kun yskimistä alkoi kuulua, ja sanoi sitten: "Herra Nieminen te olette kuollut, ei teidän enää tarvi täällä yskiä." Yskimistä ei sen koommin kuultu sieltä vaikka ko. vanhainkodissa muuten sattui ja tapahtuikin.

Nuorin enoni kertoi seuraavan tapauksen, hän oli töissä eräässä ulvilalaisessa firmassa, ja yövuorossa, erään työkaverinsa kanssa. Tehdashallissa oli raskaat paksut metalliovet ja ne olivat yleensä auki, yöaikana olikin sitten erittäin mukavaa huomata miten yhtäkkiä ne raskaat ovet rämähtivät voimalla kiinni, no miehet avasivat ne ja jatkoivat hommiaan, kunnes sama toistui ja toistui. Kuulemma varsin paskamainen kokemus, varsinkin kun ko. ovet eivät tehneet päivisin niin ja ne olivat niin raskaat ettei isokaan mies niitä paiskinut. Monet muutkin olivat ko. jutun huomanneet ja myös outoja sähkökatkoja ilmeni silloin tällöin. Kyseinen halli oli kuulemma väsätty keskiaikaisen hautuumaan päälle.


2.10.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

66
(288 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017