Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

2
(48 ääntä)

Henkiä vanhassa ladossa?

Tämä tapahtui 2014 kesällä, ja se on painunut mieleeni todella ikävästi. Se on myös muuttanut käsitystäni yliluonnolliseen, vaikka olen siihen aina jollain tapaa uskonut. Tämän kokemuksen jälkeen uskon siihen täysin. (Tarinassa on nimet muutettuna).

Olimme lähteneet viettämään kesää vuokramökillemme, ja paras ystäväni Jenna oli myös siellä. Heti kun automme ajoi tietystä kohtaa, tunsin jotain kummallista. Ihan kuin kaikki ei olisi ollut aivan kohdallaan.
Menin tottakai kuitenkin Jennan kanssa juoksentelemaan pitkin peltoja ja nauttimaan kesästä. Se kumma tunne unohtui hetkeksi.

Myöhemmin illalla seikkailimme mökkialueen metsissä ja vanhoissa ladoissa. Kertoilimme tosillemme kaikenlaisia kummitusjuttuja ja meitä pelotti hiukan. Hieman kauempana oli korpea, jonka sisällä oli vanha lato. Päätimme mennä tietysti sisään. Ladossa oli pilkkopimeää ja tunkkaista. Minulle tuli taas se sama tunne. Yhtäkkiä huomasin nurkassa jotakin. Haalean naishahmon, joka istui kyyryssä ladon nurkassa kädet silmillä. Tuoijotin naista kauhun vallassa. Sitten lähdin äkkiä juoksemaan pois. Jenna tuli perääni, vaikka hän ei kai nähnyt mitään. En kysynyt...

Seuraavana päivänä olimme käytössä olevassa ladossa hyppelemässä, siellä oli heinäpaaleja joiden lomassa on mahtava hypellä. Lato on avonainen, joten siitä näkee hiekkatielle. Olimme hyppineet vähän aikaa, kun minä näin hänet taas. Se sama, haalea nainen seisoi nyt hiekkatiellä katselemassa meitä. Pakokauhu valtasi minut, ja sanoin Jennalle että nyt mennään! Juoksimme äkkiä pois ladosta mökkeihin muiden luo, ja Jenna ihmetteli kummaa käytöstäni. Vanha lato, jossa näin naisen purettiin seuraavana vuonna ja tilalle rakennettiin paikan omistajien asuintalo. Ajatus karmii vieläkin.

Tulin taas seuraavana kesänä vuokramökille, ja menimme silloin omistajien luo syömään. (Sanotaan vaikka Elisa ja Marko). Kerroin ruokapöydässä vihdoin asiasta ja kysyin siitä oudosta naisesta. Elisa oli hetken hiljaa ja sitten hän sanoi, että täällä olleet turistit olivat kertoneet nähneensä tuon saman naisen täällä. Se karmi minua, mutta olen oppinut olla pelkäämättä. Nykyään olen kiinnostunut tuon kaltaisista asioista, enkä enää pelkää niitä.


Kirjoittanut nimimerkki Hengistä kiinnostunut (nuori nainen)

5.1.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017