Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

16
(98 ääntä)

Kahdestaan mummilla

Oltiin mun sillosen parhaan kaverin kanssa mun mummilla kahdestaan kun tää tapahtui. Keväällä 2014 oltiin Even (nimi muutettu) kanssa mun mummilla kahdestaan. Mun mummi asuu napurissa joten kotiin ei ollut pitkä matka, eikä ollut ensimmäinen kerta, kun ollaan siellä kahdestaan. Mun mummi ja sen mies oli jossain muualla (en muista missä). Mummin talossa on kolme kerrosta ja oltiin keskikerroksessa. Jotain siinä tehtiin ja juteltiin, kunnes kuulin ihan, kun joku olis kävellyt yläkerrassa. Mummin talo on vanha ja yläkerran lattia sekä rappuset narisee, kun niille astuu. Havahduin ääneen ja jähmetyin. Kysyin Eveltä, että kuuliko hän sen äänen. Eve vastasi, että luuli minun tehneen sen. äänen. Silloin me molemmat jähmetyimme ihan, kuin aika olisi pysähtynyt.

Menimme molemmat paniikkiin ja istumaan nurkkaan. Olimme siinä vain muutaman sekunnin, kunnes nousin ja menin katsomaan portaikkoon. Portaat kääntyvät niin, että vajaa puolivälissä olevasta peilistä näkee yläkertaan. Portaikossa ei näkynyt mitään mutta, askeleet kuuluivat silti. Talossa ei voinut olla ketään muita. Mummi ja hänen miehensä olivat muualla vanhempani olivat muualla veljeni ja hänen ystävänsä olivat kotona ja silloinen kissamme oli kotona, koska en ollut päästänyt sitä sisään. Mietimme, että ei mikään rotta tai hiiri voisi painaa niin paljon, että lattia alkaisi narisemaan saman kuuloisesti, kuin ihmisillä. Sitten lähdimme molemmat juoksemaan eteiseen tuhatta ja sataa. Juoksimme meille ja iloitin asiasta veljelleni. Pyysin häntä käymään mummilla tarkistamassa tilanteen. Huomasin samalla että Even villatakki oli jäänyt mummille. Veljeni ja hänen ystävänsä menivät mummille ja tulimme perässä. Kun hän tuli avaamaan oven, oli kaikki aivan täysin normaalia. Otin snapcattiin kuvan ja kotona katsoin sitä tarkemmin ja huomasin, että peilissä oli ollut vaalea ja vanhan näköinen mies hahmo. Se oli kävelemässä yläkertaan.

Muistin myöhemmin, että samalla kujalla asuva vanha pariskunta oli kertonut meille, että noin 45 vuotta sitten mummini ja meidän talon tontilla on ollut kanala jota huolsi vanha mies. Sen jälkeen en ole huomannut mitään kyseisessä talossa ja olen ollut lukuisia kertoja siellä yksin ja ystävieni kanssa. Minua pelottaa aina kun mietin asiaa. Mummini asuu edelleen siinä talossa ja minä perheeni kanssa naapurissa.


Kirjoittaja on nuori nainen

28.1.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017