Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Noin 11-12 vuotta sitten ollessani kaverin kanssa sienestämässä (...), tuli koettua hyvä- ja harvinaislaatuista pakokauhua jossain Kotkan ja Haminan välisessä maastossa.

Viikonloppu oli kyseessä, päivä muistaakseni lauantai tai sunnuntai. Ilma oli kostea, harmaa, vuodenaikaan sopiva, kun ilmastokin oli vielä jokseekin oikealla mallilla. Jossain vaiheessa siinä rämpiessä muista erillään (kaverin sukulaisia mukana), kuulin edestäni äänen, joka jäi täysin tunnistamatta ja joka jätti hetkeksi kyllä nuorukaisen ihmettelemään paikoilleen. Ääni kulki selkeästi vasemmalta oikealle noin 20 metrin päässä, ja foneettista ilmaisua on melko turha edes yrittää käyttää kuvailemaan moista ulinaa. Aivan kuin sirinä, vihellys ja aaltomainen, nopeahko ujellus miksattuna yhteen, mutta täysin epäluonnollisen elektronisen sävyn saattelemana. Annoin asian olla.. hetkeksi.

Kävelin kaverin kiinni ja kysyin kuuliko juuri tuon eriskummallisen äänen. Vastasi että kyllä kuuli, mutta ei noteerannut kummemmin ja oli sitten jatkanut tattijahtia järkkymättä. Jatkettiin yhdessä kiertelyä siinä metsässä (tielle oli ehkä noin 50-100 metriä matkaa), ja siinä muun ryhmän pariin suunnatessa tuo ääni teki encoret sellaisella vimmalla, että tuskin olen koskaan niin pahasti säikähtänyt jotain tuntematonta.

Meteli oli siis aivan helvetillinen! Sama ujellus ja sirinä kaikki yhdessä koossa ja sellaisella volyymilla, että JUOSTIIN märkää ja kivistä rinnettä alas. Kori putosi kädestä, kun ei yhtään ollut tietoa siitä mitä tapahtuu ja päällimmäisin ajatus oli päästä pakoon. Ihan minne vaan, kauas pois.

Ujellus, tai mikä helvetti olikaan, liikkui suoraan ylitseni ja vaimeni jossain edessäni kestettyään ehkä 5 sekuntia saavutettuaan täyden voimakkuutensa. Ympärillä oli korkeita puita, mutta vaikka lähde oli selvästi hyvin lähellä, mitään ei kumpikaan nähnyt. Ei kyllä paljoa jääty katselemaankaan. Kun pulssit olivat hieman tasaantuneet, tuo ilmiö alkoi kummasti askarruttamaan enemmän ja siispä palailtiin samaan paikkaan hetken perästä uudelleen. Mitään ei kuitenkaan enää kuultu.

Myöhemmin selvisi, että jotkut vesilinnut pitävät viheltävää ääntä lentoon lähtiessään, mutta tuo vieno kujerrus oli vain murto-osa siitä kakofoniasta, jota tuolla metsässä jouduttiin kuuntelemaan. Mikään lintu poikineen tai kokonaisine parvineenkaan ei pidä sellaista meteliä saati saa kahta nuorta sienestäjää juoksemaan niin, että korit lentelevät. Myöhemmin asiasta laskettiin jo leikkiä, mutta ikinä ei saatu selvyyttä siihen, mistä tuo ääni lähti. Mitään logiikan häivääkään ei tuollaisessa ilmiössä ole keskellä kuusi- ja mäntymetsää.


4.3.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017