Olin viime vuonna siskoni kanssa mummomme ja pappamme luona heidän silloisessa kodissaan, melko vanhassa kerrostalo asunnossa ensimmäisiä kertoja yötä. Talon entinen asukas (vanha nainen) oli kuollut ja asunnossa oli hänen tavaroitaan vielä jonkun verran. No olimme erään kerran siellä siis siskoni kanssa yötä ja nukuimme hänen kanssaan olohuoneessa levitettävällä sohvalla. Keskellä yötä heräsimme kovalla soivaan klassiseen musiikkiin. Pian musiikki lakkasi ja mummomme tuli sanomaan että se tuli sen entisen asukkaan vanhasta mankasta, ja että sama musiikki oli alkanut soida aina keskiyöllä. Kävimme nukkumaan ja yhdessä vaiheessa heräsin uudestaan, mutta en ääneen vaan hajuun, huoneessa nimittäin leijui mädän löyhkä ja minua alkoi oksettaa ja menin varulta vessaan, huomasin että muualla asunnossa ei haissut miltään eikä minua oksettanut enää joten menin takaisin sänkyyn. Haju tuntuinyt entistä voimakkaammalta joten menin avaamaan ikkunan, menin kuitenkin pian takaisin sillä huomasin nurkassa lähellä ikkunaa aivan katonrajassa vaalean mutta selkeästi ihmismäisen hahmon. Järkyttyneenä pujahdin äkkiä peiton alle ja olin siellä nii kauan että nukahdin.

Seuraavalla kerralla kun menimme taas siskoni kanssa mummolaan mankka rupesi taas yöllä soimaan vaikka sen johto oli irti seinästä! Siinä sitte yritimme saada sitä hiljenemään ja n.10 minuutin päästä se hiljenikin. Muuta ei yöllä tapahtunut mutta aamulla syötyämme aamupalan menimme kaikki, paitsi siskoni joka jäi keittiöön syömään, olohuoneeseen katsomaan televisiota. Pian kuulimme siskoni huutavan apua ihan paniikissa. Menimme keittön ovelle joka oli kiinni, siskoni hysteerisesti huusi sieltä että ei saa ovea auki. Mekin yritimme mutta ovi ei auennut ja siskoni rupesi itkemään. Sitten yhtäkkiä ovi aukesikin ihan normaalisti. Vähän sen jälkeen kun menin käymään pienessä vaatehuoneessa minulle kävi samoin. En saanut ovea auki ja paniikissa rämppäsin kahvaa ja yritin päästä ulos. Odotin hetken ja kokeilin uudelleen ovi ei heti auennut mutta pääsin kuitenkin pian ulos ihan normaalisti:D ja myöhemmin kun siskoni kanssa pallottelimme ilmapallolla olohuoneessa pallo välillä törmäsi tyhjään. Sen heitti kohtaan joka näytti ihan normaalilta ilmalta pallo törmäsi siihen. Noiden juttujen jälkeen on vähän ahdistanut mennä mummolaan.. Mutta onneksi mitään ei ole enää käynyt pitkään aikaan ku isovanhempani heittivät sen mankankin pois. Paitsi että öisin saattaa nähdä jotai epämääräisiä valoja ja kuuluu hiljaista laulua

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva