Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

29
(75 ääntä)

Kauhutarina autiosaarelta

Muistan kun meidän perheellä oli kesämökki Uudessakaupungissa. Nyt se on myynnissä kuitenkin hyvin vähäisen käytön takia. Se sijaitsi saaressa, jonka lähettyvillä oli muita pieniä saaria. Kävimme siellä välillä kesäisin ja olimme kerralla aina noin 2-3 yötä. Melkein aina minulla oli kaveri mukana, koska aika saattoi käydä huomattavan tylsäksi. Meillä oli ollut tapana käydä aina kavereiden kanssa soutuveneellä kalastamassa lähi alueilla. Melkein joka kerta menimme aina samaan suuntaan meidän saaresta, koska kyseisessä suunnassa oli muutaman kilometrin päässä autiosaari, jonka ympärillä oli todella hyviä kalapaikkoja. Pyörimme aina tämän saaren vierellä virvelöimässä ja usein tuli mukavasti kalaa kotiin vietäväksi. Olimme aina kuitenkin miettineet, että mitä kaikkea oli saaren tiheän metsän uumenissa. Myös saaren ulkoinen muoto ihmetytti. Se tuntui olevan ikään kuin 3-osainen, koska pääsimme soutamaan saaren osien väleissä.

Eräänä päivänä kun olimme yhden kaverin kanssa mökillä päätimme, että menemme tutkimaan tuota lkyseistä saarta ja saimme myös idean, että jäisimme sinne yöksi. Heitimme sitten soutuveneeseen kaikkea mahdollista. Oli teltta, makuupussit, makkaraa, kahvia, olutta, kalavälineet, muutama ämpäri kaloja varten, taskulamput ja paljon muuta hieman turhaa.

Kun pääsimme saareen, kaveri jäi virvelöimään ja minä menin etsimään teltalle paikkaa. Löysin heti pienen matkan päästä täydellisen paikan ja päätin, että tähän se pystytetään. Teltan paikka oli aivan keskellä saaren pimeää metsää, josta ei siis näkynyt ollenkaan merelle, joten kukaan ei voinut nähdä meitä saarella. Menin ilmoittamaan kaverille, että paikka löytyi, kunnes pysähdyin katsomaan maassa olevaa isoa kiveä. Kiven päällä oli kymmeniä muurahaisia, joista vain noin puolet olivat elossa. Jatkoin matkaa, enkä miettinyt paljoakaan kuolleita muurahaisia, vaikka en tuollaista näkyä ole aiemmin nähnyt. Rannassa huomasin veden pinnan olevan nousseen, vaikka siitä oli alle puoli tuntia kun lähdin etsimään telttapaikkaa. Pyysin kaverin katsomaan veden pintaa ja hän ihmetteli asiaa myös. Hän sanoi löytäneensä sillä aikaa rannalta vanhanaikaisen tohvelin, joka oli lapsen jalan kokoa. Totesin, että aallot ovat voineet huuhtoa tohvelin monien kilometrien päästä tänne.

Illalla ihmettelimme teltan luota katsottua männyn oksalta roikkuvaa asiaa. Se oli aika kaukana, joten emme erottaneet, että mikä se oli. Päätimme unohtaa sen ja lähdimme kalastamaan.

Ihmettelimme monen tunnin kalastuksen jälkeen, sitä että yhtään kalaa ei tullut, vaikka aina ennen olemme saaren ympäriltä saaneet isojakin saaliita. Myöhemmin kun olimme teltassa ja menossa nukkumaan niin joka puolella tuntui polttelevan ja kaverikin totesi samaa. Katsoin käteeni niin siinä oli tulimuurahaisia. Ravistin kättä ja koitin nukkua, mutta poltteleva tunne muuttui ikään kuin kivuksi. Outoa. Katsoin teltan lattiaa taskulampulla ja huomasin noin kymmenen kuollutta muurahaista ja pienen reiän, josta muurahaiset ilmeisesti pääsivät telttaan. Kaveri tukki reiän filtterillä. Näistä hyönteisistä ja oudoista kivuista johtuneen unettomuuden vuoksi valvoimme.

Myöhemmin kaverin ollessa ulkona tupakalla, kuulin hänen kävelevän johonkin. Menin ulos katsomaan mihin hän oli menossa, kunnes yhtäkkiä kuului ääni ”Toi tuolla puussa on hirttoköysi!” Silloin juoksin itsekin katsomaan ja totesin saman. Kauhistuimme ja kun tulimme teltan luokse takaisin oli maassa jonkinlainen kaulakoru, jota emme aiemmin huomanneet. Sitten päätimme, että nyt riittää. Pakkasimme tavarat ja teltan ja kun pääsimme rantaan, näimme veden pinnan olevan taas nousseen ja merellä oli myrskyä. Tällä kertaa vesi oli noussut niin paljon, että vesi oli peittänyt rannan. Tässä vaiheessa olimme varmoja, että joku halusi meidän lähtevän. Sitten kauhistuimme kun huomasimme veneemme olevan noin viiden metrin päässä rannasta yksin ajelehtimassa. Juoksimme veneen kiinni ja lähdimme soutamaan nopeasti pois.

Kun olimme noin viidenkymmenen metrin päässä saaresta katsoin takaisin saareen ja uskoin näkeväni kalliolla naisen ja lapsen heiluttamassa meille. Kun olimme takaisin omassa mökissämme totesimme, että karmivammassa paikassa ei olla aiemmin käyty.

Seuraavana päivänä kun olimme kotona, olin näyttämässä toisille kavereilleni kartalta karmivan autiosaaren, jossa meinasimme olla yötä ja jossa kauhutarina tapahtui. Kauhistuin kun kovan etsimisen jälkeen huomasin, että autiosaarta ei näy kartalla. Outoa, koska se oli huomattavasti isompi saari kuin omamme, mikä kuitenkin kartalla näkyi.


Kirjoittanut nimimerkki saarella lapsi ja nainen (nuori mies)

17.1.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017