Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Isovanhempien vanhassa talossa ei ole mitään, mutta pihalla on vanha puuliiteri. No tais olla keskikesä ja oltiin mummia tapaamassa. Heiteltiin tikkaa veljeni kanssa siel pihalla. Taulu oli sitä liiteriä vasten ja liiteri oli rakennettu niin että joka puolella on lankkujen välissä välit. No heiteltiin tikkaa ja yksi tikka tietenkin meni semmoiseta kolosta läpi. No lähdin sitä hakemaan ja kyyristyin niin että voisin ottaa sen lankun alta. Juuri kun olin työntämässä kättäni sinne, niin tuli ihan älyttömän pahansuopainen olo. Siis ihan kun puhdasta pahaa olisi siinä 5 Cm. päässä ja pelko oli ihan lamaannuttavaa. Jotenkin sain sen verran kerätyksi itseäni ja vedin itseni pois maasta ja sanoin veljelleni että nyt mennään sisälle HETI! No veli ei suostunut tulemaan sisälle ja päätti itse hakea tikan. Juuri kun veli oli juuri avannut liiterin oven kun koko liiterin puutavara romahti sen tikan päälle. Siinä vaiheessa veljeäkin vietiin.

Tähän kyseiseen liiteriin on kuollut tämän mummin mies, joka oli hyvin paha mies. Samoin hänen kuolemansa on mysteeri edelleen. Ainakaan sen aikaiset lääkärit eivät osanneet selittää sitä. Tämä sama liiteri sitten tuli uniin n.2 -vuotta sitten. Siinä unessa olin samalla pihalla, mutta liiteri oli selkäni takana. Koko ajan tunnen kuinka se liiteri katsoisi minua ja olo on koko ajan vain ahdistavampi, kunnes liian myöhään huomaan että liiteri on venynyt sivuilleni ja se nappaa minut sisäänsä.

Samana aamuna istuin sitten keittiössä ja kerroin mutsilleni tästä unesta. Mutsi meni ihan valkoiseksi ja alkoi täristä. Hän kertoi että oli nähnyt täysin saman unen minun ikäisenäni. Tämmöiset on niitä hetkiä jolloin moni skeptinen henkilö menee hiljaiseksi. Koska harvoin kaksi tai useampi näkee täysin saman unen.


Kirjoittaja on nuori mies

2.10.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017