Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

26
(104 ääntä)

Kauhutarina niitystä

Olin viisitoista, oli kesä. Minä ja äiti olimme lähdössä kauppaan. Äitinin sanoi että käy kysymässä pikkuveljeltäni haluaako tämä tulla mukaa. Arvelin etä pikkuveljeni oli mennyt kavereidensa kanssa talon takana olevalle niitylle, siellä kasvoi pitkiä heiniä ja muia kasveja. Menin siis sinne, huutelin pikkuveljeni nimeä monta kertaa. En saanut vastausta. Sitten näin liikettä ja kuulin kikatusta. Ajattelin että viisi vuotias pikkuveljeni vain haluaa härnätä minua kavereidensa kanssa. Yritin seurata ääniä ja liikettä. Mutta aina kun menin siihen kohtaan missä äsken näkyi liikettä, niin yht'äkkiä kikatusta kuuluikin ihan toisesta suunnasta. Lähdin takaisin kotiin päin ja sanoin äidille että eivät ne suostu tulemaan, juoksevat vain karkuun. Äitini sanoin että mitä sinä höpiset, pojat ovat kuulemma olleet koko ajan pihatiellä rullaluistelemassa. Siellä he olivat pihatiellä. Kyllä sitä mietin että miten he olivat saneet rullaluistimet jalkaan niin nopeaa, vai olivatko he oikeasti olleet pihatiellä kokoajan. Niitty oli muutenkin outo ja kauhutarinoille otollinen paikka. Siskoni oli usein kävellyt unissaan ja ainakun hän käveli, hän käveli sille niitylle.


Kirjoittanut nimimerkki Pelokas ajatus (nuori nainen)

19.10.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

66
(288 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017