Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Tämä tapahtui n. 2 vuotta sitten syksyllä. Olin kaverini kanssa kahdella siskolla kylässä niiden luonna ja kerroin heille kummitusjuttuja. No olihan niillä jännää, mutta ei ne mitenkään paniikissa olleet kun eivät uskoneet. No niillä oli sitten koira ja sitä piti lähteä viemään iltalenkille. Sain päähäni että lähdetään kaymään vesitornilla. Se on aika jännä paikka tähän aikaan vuodesta ja porukat suostui. Koko matka meni iloisesti kävellen sinne päin, kunnes tultiin portille. Vesitorni on rakennettu korkean kallion päälle ja sinne menee tie, mutta siinä on puomit autoja varten. Siinä vaiheessa itselleni tuli aika huonoja tuntemuksia. Käveltiin hissun kissun ylös päin kunnes päästiin ylös. Vesitornin ympärillä on semmoinen iso aukea ja aukean reunoilla on metsää. No kuitenkin heti kun oltiin päästy ylös niin se koira rupesi ihan hulluna haukkumaan meidän edessä olevaa metsää kohti. Siis ihan älytöntä haukkumista, ihan kuin se yrittäisi sanoa jollekkin että mene pois. Kuitenkin koiran häntä heilui, joten se mitä koirista ymmärrän niin se ei tiedä miten päin olisi. Siinä me tyhminä katsottiin sitä koiraa. Koira katsoi vähän väliin meitä ja peräänty pari askelta ja jatkoi haukkumista. Itselleni ja kuulema muillekkin tuli semmoinen olo että jotakin tulee tuolta tyhjyydetä ja kovaa ja se ei ole mitään hyvää. No lopulta se koira vinkaisi ja juoksi minun jalkojen väliin haukkumaan. Siinä vaiheeessa meitä vietiin ja kovaa. Koko matkan kun juostiin sitä mäkeä alas oli semmoinen tunne että "Se" tulee perässä. Vasta kun oltiin päästy sen puomin ohi tuli tunne että turvassa. Seistiin siinä puomista n.20 metrin päässä katuvalon alla ja arvottiin että mitä oli tapahtunut. Kaikilla meillä oli tunne että se seisoo siinä portilla ja katsoo meitä. Lähdettiin jatkamaan matkaa.

No matkalla olikin kaikkea outoa, kuin kauhutarinoissa. Esim. Kun oltiin semmoisessa risteyksessä niin katsottiin täyttä kuuta. Siinä samassa tuli todella nopeasti pilvet sen eteen ja tuli ihan pimeää. Taivas oli muuten pilvitön. Samoin autotien varrella tuli ainakin kuusi autoa peräkkäin joissa paloi vain vasen etuvalo.


Kirjoittaja on nuori aikuinen mies

2.10.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

64
(292 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017