Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

38
(84 ääntä)

Kesäyön onkiretki

Olin tuossa yhtenä yönä ongella kotipihassani olevalla lammella. Eipä siitä koskaan ihan kauhean mahtavia saaliita saatu mutta huvin vuoksi siinä ongin. Jonkun aikaa kun siinä oleskelin, huomasin jonkunlaisen himmeästi hohtavan valon lammen keskellä, veden alla pinnan tuntumassa, hitaasti se lähti kohoamaan ja pinnalla huomasin sen muistuttavan muodoltaan ihmistä, oikeastaan lasta. Sitten se himmeni ja hävisi, aluksi olin vain tuijottanut sitä ihmeissäni mutta alkuhämmennyksestä päästyäni minulle tuli kylmät väreet kun muistin mummini kertoman tarinan, lapsesta joka oli jo varmaan kahdeksankymmentä vuotta sitten hukkunut siiihen lampeen, ja kuinka mummini oli väittänyt että lapsi kummitteli yhä lammella, olin aina ajatellut että tarina oli keksitty meille pelotteluksi kun olimme lapsia, että olisimme varovasti. Sukuamme siis asuu tällä tilalla nyt jo viidettä sukupolvea, mutta lapsi oli kuulemma silloisten naapureiden joiden talo oli myös saman lammen rannalla, mutta paloi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Rupesin keräilemään tavaroitani säikähdettyäni äskeistä tapahtumaa. Lähdin ripeästi kävelemään laituria ja näin haaleat pienen pojan kasvot veden alla laiturin vieressä, säikähdin ja lähdin jouksujalkaa sisälle. Tämän yön jälkeen olen huomannut silloin tällöin pienen pojan haamun ilmestyvän lammelle öisin. Mutta oikeastaan se ei pelota minua enää.


Kirjoittanut nimimerkki Kummitusten ystävä (mies)

5.8.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

66
(288 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017