Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

4
(22 ääntä)

Kissasta henki?

Usein kun olen yksin kotona ja menen vessaan, näen saunan lauteiden alla sumean, mustavalkoisen kissan hahmon. Hahmo on hieman normaalia laihempi kissa, jolla on pitkä musta häntä ja leuan alla sekä tassuissa valkoista. Meillä on ollut tällainen kissa joka kyllä kuoli kun olin hieman alle 3 vuotias.

Hahmo usein juoksee ovenraosta olohuoneen puolelle. Jos lähden seuraamaan kissaa, se sähähtää ja ja hyppää kynnet ojossa minua kohti.

Kun näin tämän kissan ensimmäisen kerran, luulin tietysti nähneeni omiani. Kun sitten viikon päästä olin nähnyt hahmon jo 3 kertaa, kerroin kissasta äidilleni. (Äitini uskoo kuten minäkin kaikkeen paranormaaliin esim. Henkiin, kuolleiden sukulaisten eloon jääneisiin sieluihin yms. ) Äitini otti tämän vakavasti, ja kysyi kissasta tarkemmin. Kerroin kaiken yksityiskohtaisesti. Istuimme tällöin poydän ääressä. Yht äkkiä kuulimme naukaisun. Samaan aikaan näimme molemmat tämän samaisen kissan hyppäävän pöydälle ja samantien alas. Säikähdin ja kysyin hysteerisesti äidiltäni "Näiks sä ton?! Näiks sä ton?!" Äitini vain nyökytteli rauhallisesti "Sehän on Mimmi!"

Tuon tapahtuman jälkeen olen aina mennyt vessaan hieman hämilläni, sillä nähdä 8 vuotta sitten kuollut kissa pöydällään, on aika kummallista.


Kirjoittanut nimimerkki iippaax (nuori)

21.10.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017