Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

18
(30 ääntä)

Koiria rajan takaa

Asun n. 80 vuotiaassa maalaistalossa, missä kaikki kummittelu kokemukseni olen kokenut. Olen tosin aina ollut koirien ystävä joten nämä eivät ole olleet minusta kovin pelottavia, joskus ne ovat vain herättäneet haikeutta. Ensimmäiset kokemukseni olen kokenut ollessani 6 vuotias. Olin alkanut kuulla eteisestämme koiran tepsuttelua ja välillä hiljaisia haukahduksia. Välillä kuulosti kuin pikku koira olisi hyppinyt ovea vasten, vaikka ei siellä mitään ollut. Kerran kun olin siskoni ja kahden serkkuni kanssa menossa ulos ja istuin eteisen lattialla laittamassa kenkiä jalkaan näin vaalean pienen hahmon tulevan lähemmäs ja kuulin myös haukkumista. Kävin hakemassa siskoni keittiöstä ja takaisin tullessamme siellä ei ollut mitään. Sanoin siskolleni mitä olin nähnyt ja sitten hän sanoi että eikös sinne joskus silloin kun isämme oli ollut lapsi, kuollut joku koiranpentu. Luulin vain että siskoni yritti pelotella minua, mutta minun oli pakko sitten samana iltana kysyä isältäni ja hän sanoi että kyllä, sinne se oli kuollut ollessaan heillä vasta muutaman päivän, ja että se oli haudattu pihassamme olevan pienen vaahteran juurelle. Silloin olin varma että tämä kyseinen koira oli edelleen meidän talossamme, ja monesti tuulisella säällä syksyllä näytti kuin pieni koira olisi leikkinyt vaahteran juurelle tippuneissa lehdissä.

Toinen kokemus oli kun olin seitsemän tai kahdeksan. Mummoni ja pappani koirasta joka oli kuollut joku aika sitten(mummoni ja pappani olivat asuneet siellä missä me asumme ennen mutta sitten he muuttivat meidän asuntoomme ja me heidän asuntoonsa) noh olin pitänyt koirasta todella paljon ja se oli ollut oikein kiltti, kerran surressani juuri kyseisen koiran kuolemaa ison kuusen juurella pihassamme missä sen paikka oli ollut, näin kyynelten sumentamien silmieni läpi koiran tulevan luokseni, istuvan eteeni ja katsovan minua silmiin lempeillä ja hieman surumielisillä silmillään ja sitten katoavan. Tästä minulle jäi lämmin ja rauhallinen tunne.

Viimeinen kokemukseni on viime syksyltä. pari päivää koiramme kuoleman jälkeen näin siitä unta. Kuinka se iloisesti häntäheiluen juoksi pellolla. Pysähtyi. Katsoi minuun päin ja loikkasi puron yli. Sen yli päästyään se katosi. Muutama viikko tämän jälkeen kun oli sumuinen ilta katselin ikkunasta ulos ja näin (tai no ainakin luulin nähneeni) kuinka koiramme hieman haalistuneena tosin juoksi takapihamme poikki pellolle peltoa pitkin puron reunaan hyppäsi sen yli näkymättömiin. Aloin itkeä, koska kaipaus oli niin kova, mutta samana iltana kun minulla oli todella onneton olo rakas koirani vieraili luonani unessani ja nuoli varpaitani niin kuin sillä oli tapana tehdä kun nukuin. Heräsin heti kyseisen unen jälkeen ja minulla oli heti parempi olo.


Kirjoittaja on nuori nainen

19.7.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017