Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

9
(33 ääntä)

Koputukset

Olimme parhaan kaverini kanssa kokeilemassa heiluria. Heiluri on spiritismin tapainen "peli" jossa yritetään jutella henkien kanssa. Siinä täytyy olla pimeässä huoneessa kynttilän valossa. Sormuksen päähän laitetaan noin 40 cm pitkä naru ja kaikki mukana olevat pitävät narusta kiinni. Kun sormus ei heilu, voi kysyä esimerkiksi vaikka "onko täällä joku, jos on heiluta sormusta". Ennen lopettamista kannattaa kysyä lupa lopettaa.

Halusimme siis kaverini kanssa kokeilla tätä ja aloitimme. Kysyimme kaikkea ja välillä naru heilui. Emme kuitenkan ihan täysin vielä uskoneet. Sitten kaverini kysyi äänimerkkiä. Jostain päin asuntoa kuului jotain mutta emme olleet varmoja oliko se vain sattumaa. Sitten kaverini kysyi koputusta. Oli hiljaista ja ajattelimme että ei tämä toimi kunnes seinästäni kuului selvät kolme koputusta. Tämän seinän takana ei ollut yhtään huonetta joten kukaan ihminen se ei voinut olla. Meitä alkoi pelottaa ja kysyimme lupaa lopettaa. Menimme heti laittamaan valot päälle ja istumaan sängylleni. Huomasin matossani outoja viivoja. Viivat olivat sellaisia että niitä ei voitu sormilla tehdä. En ole ikinä ennen nähnyt sellaisia. Kokeilimme toisena päivänä uudestaan ja taas mattoon tuli erilaisia kummallisia jälkiä ja olimme ennen aloittamista tarkastaneet ettei matossa olisi mitään.


Kirjoittanut nimimerkki kissakala (nuori nainen)

15.4.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

64
(292 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017