Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

6
(52 ääntä)

Koulumme vessassa

Siitä on noin vuosi aikaa, kun koin ystävieni kanssa erittäin jännittävän ja pelottavan hetken tyttöjen vessassa. Puhumme siitä välillä ystävieni kanssa, ja koko ajatus saa minut kylmille väreille.

Meillä oli ollut aika pitkä päivä koulussa, ja koulun jälkeen puheenaiheemme siirtyi kauhutarinoihin. No, pidän jännityksesä, joten kuuntelin tarkasti kaikki ystävieni kertomat tarinat. Vähän ajan päästä, yksi ystävistäni sanoi : "Ootteks te koskaan kuullu Bloody Marysta?" Tietenkin yksi ystävistäni otti sen vitsillä ja sanoi : "Ai se alkoholi-juoma, vai?" Ja se sai minut tirskahtamaan. Ystäväni, joka aloitti keskustelun, otti sen näköjään aika paksusti, koska hän sanoi : "Ei. Etteks te oikeesti oo kuullu?! No, mä voin selittää..."

Korjasin asentoani, ja kuuntelin. Se meni jotenkin näin : "Olipa kerran nuori tyttö, joka oli menossa naimisiin. Hän sanoi tulevalle sulhaselleen, että menisi joelle pesemään kasvonsa. No, hän meni, mutta kaikki ei mennyt niin, kuin olisi pitänyt. Hän nimittäin huuhtoutui veden mukana, ja kolhi itsesä kiviin vedessä. Hän alkoi tietenkin huutamaan apua, mutta kukaan ei kuullut. Hänen nimensä oli kuulemma Mary, ja Bloody tuli siitä, että häneltä alkoi vuotaa verta. Tarun mukaan, jos sanoi kolmesti pilkkopimeässä Bloody Mary, hän ilmestyisi peilin eteen, ja repi uhrin silmät päästä."

Kukaan ei ottanut sitä todesta, en edes minä. Mutta sanoin kuitenkin : "Mennään koulun tyttöjen-vessaan, ja koitetaan sitä!" Ystäväni epäröivät hetken, mutta koska houkutus oli niin suuri, he yhtyivät ideaan.

Menimme vessaan, ja joku ystävistäni laittoi valot pois päältä. "Mennään kaikki yhden peilin eteen, ja sanotaan se yhdessä." Sanoi yksi. Teimme niin kuin hän sanoi, ja lausuimme sanat : "Bloody Mary, Bloody Mary, Bloody Mary." Olin hieman peloissani, koska en tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi. Peilissä ei ollut mitään, mutta sitten siihen ilmestyi kalpea varjo. Kukaan ei sanonut mitään, eikä äännähdellyt. Mutta se joka oli kertonut tarinan, sanoi : "Mene pois. Emme pelkää sinua. Mene pois."

Huomasin hetken päästä, että peilissä ei ollut enää mitään. Sitten kaikille tuli yhteinen ajatus : Mennään pois! Juoksimme kirkuen ovelle, ja siitä ulos.

Tämä tapahtuma kummittelee vielä joskus mielessämme.


Kirjoittanut nimimerkki Ystävien ystävä (nuori nainen)

7.10.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

66
(288 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017