Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

2
(88 ääntä)

Kummittelua kotinurkilla?

Minulla on muutamia outoja ja pelottavia kokemuksi joita on vuosien varrella sattunut ja kerron tässä muutamia.

Tämä on se asia joka alun perin herätti kiinnostukseni yliluonnollisista asioista. Olin yksin kotona minulla oli flunssa ja muutenkin kurja olo en jaksanut tehdä paljon mitään joten makoilin vain sängylläni. Sitten kuulin epämääräisen äänen viereisestä huoneesta kuin murahduksen. Meillä ei ole lemmikkejä eikä huoneessa ollut mitään mikä olisi voinut aiheuttaa äänen. Menin takaisin huoneeseeni pian minusta alkoi tuntua, että minua katsellaan, mutta huoneessa ei ollut mitään/ketään. Pian minulle iski päänsärky (ihan normaalia olinhan kipeä). Lähidin keittiöön hakemaan särkylääkettä. Meillä on lääkekaappi mikron ylä puolella ja ottaessani särkylääkettä näin mikron luukkuun heijastuvan vanhan hieman pyylevän naisen alaruumiin, kasvoja ei näkynyt, katsoin taakseni. Ei ketään, kun katsoin mikron ovea en enää nähnyt ketään, olin helpottunut ja ajattelin että mielikuvitus oli vain tehnyt tepposet.
Mutta juuri kun olin ajatellut näin kuulin yläkerrasta askelia. Silloin mistään taudeista välittämättä otin takkini ja menin ulos. Sisälle tulin vasta kun vanhempani tulivat kotiin.

Tämä tapahtui talvella kolme kuukautta pappani kuoleman jälkeen. Oli sellainen kiva pakkas aamu jona haluaa lähteä ulos ja minä sitten päätin lähteä lahden yli vastarannalle ja kävellä mummon minulle opettamaa reittiä metsän halki,mummon luo. Olin viimeksi kävellyt lenkin silloin kun pappa oli viälä ollut elossa ja heillä oli ollut saksankoira nimeltä topi. Joka sekin oli kuollut jo aikaa sitten. Muistin reitin vielä kuitenkin hyvin ja saavuttuani metsä polun laitaan löysinkin jäljet jotka kuuluivat koiralle ja ihmiselle reittiä ei selvästikkään oltu unohdettu. Kuljettuani reittiä pitkin hetken nuo jäljet kuitenkin loppuivat äkkiä kuin seinään arvelin että lumi oli peittänyt ne osittain, mutta koko loppumatkalla en nähnyt enmpää jälkiä. Kotiin tullessani oli alkanut sataa lunta ja voin vaikka vannoa nähneeni edessä polull sumean miehen jota oli lumen takia vaikea erottaa mies talutti saksanpaimenkoiraa. Miehellä oli täsmälleen samanlainen pilkki haalari jollaista pappani oli kylminä päivinä käyttänyt. Yritin juosta kulkijan kiinni,mutta sitten äkkiä edessäni olikin vain luminen metsä. Saatoin kuvitella tuon miehen ja koiran mutta aamuiset jäljet olivat todellisia. varmasti...

Sitten on viälä tämä lyhyempi juttu joka tapahtui noin kuukausi sitten kun olin yksin kotona. Oli aamu ja söin aamu palaa keittiössä. Meillä on vessassa liiketunnistin lamppu joka siis syttyy kun joku liikkuu vessan olvi oli auki niin että se näkyi keittiöön. Yht äkkiä valo syttyi itsestään. olin varmasti yksin... Sitten kuulin taas ne kirotut askelet...


Kirjoittanut nimimerkki kummituksista kiinostunu (nuori)

17.1.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017