Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

-3
(25 ääntä)

Kummittelua mummilassa

Tänävuonna olin aika alkuvuodesta mummilassa yläkerrassa. Oli jo ilta ja alkoi olla pimeää. Äiti soitti minulle ja ilmoitti, että oli tulossa hakemaan minua, joten laitoin tavarat kasaan. Mulla ei ollut yläkerrassa muita valoja kuin pöytälamppu päällä eikä rappusissakaan ollut valoja, joten kun sammutin pöytävalon niin yläkerrasta tuli todella pimeä. Ulkoa loisti vähän katuvalot joten näin sentään mihin kuljin. Näin yhtäkkiä lattialla mustan ihan kuin jonkin ison huivin mytyssä ja siinä ei ollut mitään, kun valot olivat päällä. Säikähdin ja oikeastan hypähdin sen mytyn yli niin, että meinasin kaatua. Juoksin nopeasti portaat alas valoisaan alakertaan. Portaissakin tuntui koko ajan, että joku tuijottaa.

Tämäkin tapahtui mummilassa aika syksyllä. Olin taas yläkerrassa ja olin pistänyt oven kiinni. Ovi on todella vanha ja sitä ei saa kunnolla kiinni, koska se jää onuu aina ovenkarmeihin. Sen pystyy kuitenkin vetämään melko syvälle kiinni, jolloin tarvitaan vähän voimaa avata se.

Olin siis pistänyt oven kinni ja tein läksyjä kaikessa rauhassa, kun ovi paukahti yhtäkkiä todella kovaa auki. Mikään tuuli tai ilmavirta ei sitä voinut avata. Sen verran piukassa se oli. Ulkona ei edes tuullut paljoa. Mietin vieläkin tätä tapahtumaa.


Kirjoittanut nimimerkki 13v tyttö (nuori nainen)

5.1.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017