Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

4
(18 ääntä)

Kummittelukokemuksiani

Lapsena koin muutaman erikoisen asian ollessani yksin vanhassa maatalossamme. Ensimmäisellä kerralla olin yksin kirkkaana kesäpäivänä. Katselin olohuoneessa Summeria tai muuta aamuohjelmaa ja olohuoneen ikkuna, josta näkee talon edestä menevälle maantielle, oli auki.

Yhtäkkiä ulkoa alkoi kuulua ääntä, joka muistutti aivan vauvan tai pikkulapsen itkua. Laitoin tv:stä äänet pois, menin lähemmäs avonaista ikkunaa ja kuuntelin hetken ääntä, joka tuntui tulevan tien suunnalta. Oli hyvin epätodennäköistä, että ulkona olisi ollut lapsi itkemässä, sillä lähimmät naapurit asuivat useamman sadan metrin päässä, eikä heillä ollut lapsia. Itku oli kuitenkin niin lohdutonta, että päätin mennä selvittämään tilannetta. Kun pääsin pihalle, itku kuului edelleen selvästi tien suunnasta, mutta kun kävelin pihan poikki lähemmäs tietä, itku loppui kuin seinään. Kuului enää linnunlaulua ja tuulen havinaa puissa, normaaleja kesäisen luonnon ääniä. Kävin tiellä, kävelin sitä pienen matkaa eteenpäin mutten nähnyt mitään erikoista. Kiersin myös pihan mutten löytänyt selitystä äänelle. Vasta sisälle mentyäni minua alkoi pelottaa, enkä tiedä miten olin äsken ollutkin niin rauhallinen. Nyt laitoin television oikein kovalle ja istuin sisällä toivoen, että muut tulisivat mahdollisimman pian kotiin.

Olen miettinyt vielä vuosia tapahtuman jälkeen, mikä äänen oikein aiheutti. Ehkä tappelevat kissat? Niiden mouruaminenhan voi joskus kuulostaa lapsen itkulta. Kuitenkaan meillä tai lähitaloissa ei tuolloin ollut kissoja, joten itkun syy on jäänyt arvailun varaan. En ole kuullut vastaavaa ääntä sen jälkeen. Kerron lisää kokemuksiani seuraavalla kerralla!


Kirjoittaja on aikuinen

1.7.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017