Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

5
(17 ääntä)

Kummitus tallissa

Olin yksin tallillamme. Toinen hevosistani oli käytävällä, sillä olin juuri lähdössä ratsastamaan sitä. Toinen hevoseni oli samaisessa tallissa karsinassa. Talli oli kunnostettu vanhemmasta ladosta, jossa oli joku mies murhannut vaimonsa ja sen jälkeen hirttänyt itsensä.

Olin juuri lähdössä ratsastamaan ja satuloin hevostani. Yht'äkkiä valot sammuivat tallista, missä hevoseni oli. Viereisestä huoneesta missä hevosten varusteet olivat sekä käytävällä valot pysyivät kuitenkin päällä, joten sähkökatkoksesta ei ollut kyse. Tallissa oli siis ikkuna varustetilaan ja siellä tosiaan pysyivät valot. Olin yksin tallissa, eikä kukaan voinut laittaa valoja pois. Kohta kuulin että tallin ovi avautui naristen ja askeleet tulivat käytävää pitkin minuun päin. Huusin jotakin sen tapasta et "kuka siellä on?". En kuitenkaan saanut vastausta huutooni. Sen osan missä hevoseni ja minä olimme ja käytävän erotti vain työnnettävä ovi. Näin kuinka joku nojasi ovea vasten ja alkoi avaamaan sitä hitaasti. Hevoseni joka seisoi käytävällä oli tässä vaiheessa jo ihan hermostunut ja peloissaan. Se steppasi ja peruutti niin paljon kun pääsi, sillä oli kiinni käytävällä. Seuraavaksi ovesta astui talliin valkoinen,hieman läpikuultava hahmo. Se leijui hitaasti minua kohti. Tuijotin paniikissa kummitusta. Kun minun ja kummituksen välissä oli enää pari metriä, hirnahti karsinassa seisova hevoseni lujaa,jolloin vilkaisin sitä. Kuulin kun ulkona hirnahti toinen hevonen, vaikka lähin talli tämän meiän tallin lisäksi oli yli 10km päässä. Kun käänsin katseeni takaisin ovelle päin, oli kummitus kadonnut. Parin sekunnin kuluttua myös valot menivät takaisin päälle.

Lähdin tämän jälkeen nopeesti tallista pois, jäi ratsastukset väliin. Pariin päivään ei tapahtunut mitään, mutta jonkin ajan kuluttua tämä juttu tapahtui minulle uudestaan, ihan saman lailla.

Oli ihan sairaan pelottava kokemus, todellakin pelottavin asia mitä mulle on koskaan käynyt. Tää tapahtu siis pari vuotta sitten tallissa, missä asui vain nämä kaksi hevostani. Nyt olen muuttanut heppojeni kanssa pois tuolta kyseisestä tallista.


Kirjoittanut nimimerkki tallityttö (nuori nainen)

27.6.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017