Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

0
(60 ääntä)

Kummitusjahti

Oli perjantai ja mun paraskaveri tuli meille yheks yöks! :) Oli lopputalvi ja kello oli jotain 9:05 oli tosi pimeä ja kylmä ja tuulinen sää. Mää ja mun paraskaveri uskottiin kummituksiin ja henkiin, joten päätimme lähtä siihen aikaan kummitusjahtiin, me laitettiin kunnon talvivarusteet päälle, me otettiin varulta kaksi kihveliharjaa, jos joku kummitus tulis meijän kimppuun. :D Me asuttiin vanhalla maatilalla, joka sijaitsi Kuljunsaarella tie numero 19, jossa oli hevostalli ja kolme hevosta, me mentiin sen hevostalin ohi vanhalle pelolle. Sen pellon vieressä oli kuusi ja koivupuu mehtä. Kun olimme kavelemmässä metän vieressä niin metästä välähti kaksi keltasta valoa, ihan kuin joku kummitus... Mää ja mun kaveri oltiin ihan paniikissa kun myös samalla hetkellä tuuli paukkasi hevostallin peltistä kattoa.

Meillä oli taskulamput ihan kirkkaana päällä, kun yhtä äkkiä meidän edestä kuului vaimeaa itkua. Itku tuli lähemmä ja lähemmäs eikä me nähty yhtikäs mitään! Sitten vaimea itku katosi meidän naapureitten navettaa kohti. Mää ja mun paraskaveri lähettiin käveleen tietä pitkin joka meni naappuraitten talon ja navetan ohi. Meitä lähti sauraan kuusi kissaa, meidän Vili ja Leobadra kissat ja naapureista Sulo, Söpö, Valska ja Miuku kissa, meille tuli heti lämpimämpi ja turvalisempi olo kun kuusi pörröstä kissaa "hölkkäsi" meidän edessä. Kun kävelimme navettaa kohti niin alkoi kuulua ihan niin kuin sellasta ääntä kun joku olisi raahannu viltin päällä isoja kiviä, kun kävelimme pelosta jäykkinä sitä ääntä kohti niin siellä ei ollu ketään, paraskaverini katsoi sen puhelimesta paljonko kello oli, se oli 9:45, joten arvelimme että se ei olisi ollut naapureitten isäntä...Kävelimme Paavontallia kohti ja ulkona tarhassa oli Paavon yksi hevosista Myrkynpiikki nimeltään, hevonen näytti komealta ja karulta kuun valossa!

Kun olimme Paavontallin kohalla niin meijän oli pakko mennä rapsuttaamaan hevosta turvasta, kun se oli niin houkuttelevan näköinen. Kun olimme rapsutelleet hevosta jonkin aikaa niin huomasimme meidän vieressä olevan heinäpaalin, (saa nauraa) niin me jännityksen vuoksi rupesimme harjoilla hakkaamaan heinäpaalia, me yritimme heinäpaalia vasten harjoitella tulevien tuntien kimppuun käymistä, kun jokin tulisi meijän kimppuun! :D Kun meidän näkö osui kauvas pellolle niin huomasimme kaukana sumua. Alkoi hiljaisuudessa kuulua vaimeaa surullista laulua, ja huomasimme että kuutta kissaa ei enää ollutkaan meidän mukana! Sumu ja vaimea surulinen laulu tuli lähemmäs, olimme pelon vallassa emme edes kykeneet hengittämään. Huomasimme että sumun keskellä oli nainen jolla oli rapaleinen valkea mekko ja päässään mustat hiukset, naisen kasvot olivat hieman likaiset, mutta nainen oli kaunis... Nainen tuli koko ajan lähemmäs ja lähemmäs kun minua alkoi heikottaa, kun nainen oli ihan nenämme edessä niin kuului hirveä vaimeaa kiljuntaa laitoimme kädet korviemme eteen.

Kuulimme kun Myrkynpiikki oli pillastunut tarhassa, hevonen juoksi tarhaa ympäri ja puuskutti! Kun vaimea kiljaisu alkoi kuulua voimakkaammin niin kaatuimme parhaankaverini kanssa polvillemme maahan, emme voineet kiljua takaisin tai tehdä muutakaan kun ääni oli niin voimakas... Tunsin kuin kissat olisivat pyörineet meidän ympärillä että hekin olisivat laittaaneet tassut korvien eteen, mutta sitten ravotin vähän silmiäni niin nainen oli ihan minun nenäni edessä, näin vain naisen silmät. Kun yhtä äkkiä nainen siirtyi parhaankaverini eteen! Sitte kun hipaisin vain vähäsen naisen kylkeä niin käteni meni läpi sen ihosta ja nainen vain katosi... Tuli siihen kohtaan jossa nainen oli kiljunut niin jäi pölypilvi joka haihtui pois. Lähdimme parhaan kaverini kanssa juoksemaan meidän taloa kohti, kuusi kissaa juoksi meidän edessä... Emme kertoneet siitä vanhemmille koska ne eivät olisivat kuitenkaan uskoneet. Levähdimme vähäsen aikaa ja huomasimme taivaalla vihreitä revontulia! Sitten huomasimme myös että Sulo, Söpö, Valska ja Miuku menivät niitten kotiin naapureille, ja että Vili ja Leobadra menivät meijän kotiin. Meille kummallekkin tuli kylmä joten päätimme mennä sisälle.

Emme enää ikinä menneet aavejahtiin tämän kummitus jutun jälkeen!


Kirjoittanut nimimerkki Pitkien tarinoitten kertoja (nuori aikuinen)

9.5.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017