Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

5
(33 ääntä)

Kummituskoira kauhutarina

Tämä tapahtui joskus 1980-luvun alkupuolella. Olimme, kuten monesti noihin aikoihin, isäni kotitalon pihalla, Kaakkois-Suomessa. Siinä oli meidän perhe, setä, isoäiti ja muutama muu. Se oli kesäilta, ja alle kouluikäinen pikkuveljeni meni lähelle sedän susikoiraa. Koira siitä jotenkin häiriintyi ja yhtäkkiä tuo puri veljeäni kädestä. Verta tuli ja isä lähti viemään poikaa paikattavaksi, terveyskeskukseen.
Äitini oli tuosta tapahtuneesta suunniltaan ja vaati, että koira on lopetettava. Näin tapahtui, isä haki haulikon ja kohta kuului pamaus. Nurmelle jäi verivana, kun koiran raatoa vietiin saunarakennuksen taa, minne sitä varten oli jo käyty hauta kaivamassa. Isä sen sinne vei, raahaten kuollutta koiraa takajaloista.

Koiralla oli ollut tapana juosta aina iltaisin lenkkiä, ympyrää, minkä sisäpuolelle jäivät Peltikattoinen puinen liiteri, ulkohuussi ja pusikkoja. Liiterin takana kulki polku, jota pitkin susikoira juoksenteli. Eräänä iltana myöhään illalla, vähän aikaa koiran lopettamisen jälkeen, äitini lähti käymään ulkohuusissa. Oli jo hieman hämärät yöt ja äitini käveli pihan poikki ulkohuussille. Matka talon portailta sinne oli kymmeniä metrejä. Huussissa äidille oli tullut voimakas tunne, että aivan kuin tuo susikoira olisi juossut sitä ympyrää. Hän kuuli selvästi, kuinka koira meni siitä läheltä ohi, maa tassujen alla tömisi ja läähätys kuului. Kun äiti tuli ulos huussista, hän meni kiireesti pihan poikki ja takaisin sisälle taloon. Äitini oli pelännyt sitä koiraa, koska aina kun talolle mentiin, koira haukkui ja murisi hirveästi, tullen lähelle kuin hyökätäkseen.

Myöhemmin eräs mies kertoi meille pikkupojille tarinan: lähiseudulla oli myös jouduttu lopettamaan koira. Sekin oli haudattu metsikköön, lähelle pihapiiriä. Koiran lopettamisen jälkeen oli talon väki poistunut kotoa, mennen vierailulle sukulaistensa luo. Siellä oli tarkoitus viipyä jokunen päivä. Seuraavana päivänä he saivat naapuriltaan puhelun. Mies kertoi, ettei se koira ollutkaan kuollut ampumiseen, vaan oli se kaivautunut ylös haudastaan. Siinä hautansa äärellä oli koira aloittanut pitkän ulvonnan: AUUUUUU......!


Kirjoittanut nimimerkki Eräs lapsuusmuisto (keski-ikäinen nainen)

11.9.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017