Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

46
(118 ääntä)

Lohduttaja

Olin tullut liian myöhään kaverilta kotiin ja isäni otti asian puheeksi syödessäni iltapalaa. Minulla oli ollut huono päivä jo muutenkin ja tuli vain ajatus että turhaan tuo ukko päätään aukoo. Haastoi typeryyksissäni riitaa ja sain sitten haukut isältä. Ryntäsin itkua pidätellen yläkertaan huoneeseeni, jossa pikkusisarukset yrittivät lohduttaa. Itseäni vuoden nuorempi pikkusiskoni käski nuorempia antamaan minulle rauhaa. Painelin sänkyyn ja käperryin nyyhkyttämään peiton alle.

Vähän ajan päästä kuulin jonkun nousevan portaita yläkertaan. Raskaista askeleista päättelin sen olevan isäni, joka tuli pyytämään anteeksi. Askeleet tulivat sänkyni viereen, joku istui vuoteeni reunalle ja tunsin vahvan, lempeän ja parkkiintuneen käden silittävän olkapäätäni peiton päältä. Isälläni on aina ollut ongelmia ilmaista tunteitaan, joten ajattelin tämän ajavan hänen käsitystään sovittelusta. Lepyin ja hymyilin itsekseni, koska isän hellyydenosoitukset olivat harvassa.

Hetken päästä isä nousi sänkyni laidalta ja käveli pois. Parin minuutin kuluttua tulin peitteiden alta ja kysyin siskoltani oliko isä käynyt minua lohduttamassa. Siskoni katsoi minua ihmeissään. "Me annettiin sun olla rauhassa, ei siellä kukaan käynyt", hän tuumasi ihmeissään.

Isä oli ollut alakerrassa, kukaan muu ei ollut kuullut askeleita, eikä tullut huoneeseeni. Mutta vannon vielä tänäkin päivänä että joku minua kävi lohduttamassa, muistan lempeän ja rakastavan silityksen olkapäälläni selkeästi. En pelkää, olen vain kiitollinen. Kun isästäni ei ollut helpottamaan oloani, joku teki sen hänen puolestaan.


Kirjoittanut nimimerkki Kiitollinen (nuori nainen)

25.5.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017