Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Olin 4-6- vuotias kun tämä tapahtui, joten en enää muista kaikkea kovin tarkasti. Olimme mökillä, joka on siis n. 300m päässä mummolastamme. Pikkuveljeni oli ulkona ja äitini lämmittämässä saunaa, joten olin sisällä yksin. Istuin sängyllä ja katselin ulos sängyn vieressä olevasta ikkunasta. Mökin vieressä oli siis metsä, jossa kulki pieni polku. Yhtäkkiä huomasin polulla kävelevän olion. Se oli ihmisen tapainen, mutta sillä oli ainoana vaatekappaleena ruskeat repaleiset shortsit. Sillä oli häntä, ruskea sotkuinen tukka, isot jalat ja nenä ja se oli noin 190 senttimetriä pitkä. Se käveli mökin ohi ja heti kun se oli kadonnut näkyvistä, menin kertomaan äidilleni peikosta joka ei tietenkään uskonut. Yhä aina välillä yritän kertoa tätä tarinaani, mutta eipä kukaan ole minua vieläkään uskonut.

Toinen tarina: Tämä tapahtui vähän aikaa sitten, vielä tämän vuoden puolella, joskus pääsiäisen aikaan. Päätimme mummini kanssa mennä picnicille lintutorniin, ja otimme kilpailun kumpi ehtii perille ensin perille lintutorniin. Suota pitkin kulkevia "lauttapolkuja" oli kaksi. Huijasin mummini pidemmälle reitille ja saavuin ensimmäisenä lintutorniin ja katselin suuntaan, josta mummini pitäisi tulla. Hetken kuluttua näin hänet ja myös jonkun täysin mustan hahmon seuraamassa häntä. Ajattelin ihmisen muotoisen hahmon olevan vain joku mustiin pukeutunut ja kasvonsa tuulelta peittänyt ihminen, joka on tulossa lintutorniin. Olin hetken puhelimella ja kun mummini tuli lintutornin portaita ylös ja katsoin uudestaan suuntaan josta hän oli tullut, hahmoa ei näkynyt enää. Se ei myöskään olisi ehtinyt juosta kumpaankaan suuntaan lauttapolkuja pitkin, koska sitä ei näkynyt _missään_ ja lauttapolut olivat lähes koko matkan näköetäisyydellä.


Kirjoittanut nimimerkki 11- vuotias tyttö (nuori nainen)

11.5.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

64
(292 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017