Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

9
(63 ääntä)

Mökkihaamu

Viime yönä koin jotakin todella hyytävää ja kummallista, jonka nyt haluan jakaa täälä. En tiedä voiko seuraaville tapahtumille olla jokin looginen ja arkipäiväinen selitys, mutta minusta ne ainakin olivat hyvin tosia.

Mummullani on pieni mökki järven rannalla maalla. Mökki on hyvin sievä, pieni ja punainen, sekä ajan haalentama. Se on seissyt paikallaan jo muutaman sukupolven ajan. Mummini tunsi lapsena mökin edelliset asukkaat: pariskunnan ja heidän tyttärensä Kirstin, jonka kanssa mummuni silloin tällöin tapasi leikkiä. Kirstin pikkusisarus kuoli heti syntyessään mökin kammariin, joten hän oli ainoa lapsi. Hän jäi myös aviottomaksi ja asui omaan ennen aikaiseen kuolemaansa saakka vanhempiensa mökissä ruokkien metsän eläimiä ja pikkulintuja. Kirstin, sekä hänen vanhempiensa vanhoja tavaroita löytyy yhä mökin pihamaalta haudattuna ja suuri osa rakennuksen kalustuksesta on heiltä peräisin.
Sukumme keskuudessa kiertää legenda kesämökin vanhojen omistajien hengistä, jotka yhä vaeltaisivat talossa, mutta mummuani lukuun ottamatta kukaan ei tosissaan halua uskoa siihen. Mummoni siis uskoo, että se, joka toisinaan kuuluu kolistelevan talon ullakolla ja paiskovan ovia on hänen vanha ystävänsä Kirsti. Hän ei kuitenkaan pelkää haamua, sillä hän uskoo sen olevan lempeä henki.

Ja sitten varsinaiseen tarinaan.

Eilen illalla soudin järven ylitse mummuni seuraksi mökille. Kävimme saunassa ja joimme teetä, kunnes lopulta painuimme pehkuihin auringon jo laskettua puiden taakse. En saanut unta. Makasin selälläni antaen ajatusteni kiertää kehää päässäni ja suljin silmäni. Äkkiä kuulin ovelta askeleita, jotka lähestyivät sänkyäni. Olisin ajatellut että tulija on mummuni, ellen olisi kuullut hönen kuorsaavan huoneen toisella puolen. Oli säkkipimeää, joten en olisi nähnyt mitään, vaikka olisinkin uskaltanut avata silmäni. Tunsin kuinka patja antoi myöten tulijan istuessa sänkyni laidalle. Äkkiä minuun iski vahva tietoisuus siitä, että tulija oli Kirsti, tai hänen haamunsa. Tajusin myös makaavani täsmälleen samassa paikassa, ellen jopa samassa sängyssä, johon kirstin pikkusisarus oli kuollut ihmisikä sitten. Olin hiukan peloissani, mutta en kuitenkaan uskonut että henki tekisi minulle mitään.

Hetken aikaa kuuntelin aaveen syvää ja äänekästä huokailua. Sitten avasin silmäni. En nähnyt muuta kuin pimeyttä, mutta huomasin hengen poistuneen. Tapahtumasta järkyttyneenä menin herättämään mummuni ja joimme yhdessä teetä pirtin pöydän ääressä. En kuitenkaan kertonut hänelle tapahtuneesta sillä minusta tuntui, että se oli liian intiimi, jotta sen olisi voinut lausua ääneen. Sinä yönä en enää saanut unta, mutta se ei johtunut siitä että olisin ollut peloissani. Olin vain aivan liian kummissani.


Kirjoittanut nimimerkki mummun kulta (nuori nainen)

16.9.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017