Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Muinoin kersana kaverien kanssa hiippailtiin metsässä, uutta lunta oli satanut edellispäivänä, heiteltiiin lumppareita ja mietittiin mitä tehtäisiin. Löydettiin sitten tiemme läheiselle metsätielle ja sitä kulkiessa kierrettiin ojia pitkin poikin ja kokeiltiin että kestääkö jää vielä. Pakkasta saattoi olla sellaiset päälle 10 astetta ja itselläni oli vielä syyshanskat päällä ja valittelin sitten kylmyyttä. Päätettiin lähteä kulkemaan lähimpänä asuvan kotia ja oikaistiin pois metsätieltä.

Ison ojan piennarta pitkin oli helpointa kulkea koska sillä kohdalla metsä oli melkoisen tiheää risukkoa. Oli jo melko hämärää kun siirryttiin tutulle metsäpolulle jonka varrella oli muinainen heinälato suurin piirtein kilometriä ennen asutusta. En tiedä minkä takia, mutta päätettiin sitten käydä ladolla koska se oli tavallaan jokin teinien kokoontumispaikka ja sieltä saattoi löytää paljon pulloja yms. (Kerran löydettiin kaverin kanssa kesällä sieltä piilotettuna kassillinen 3olutta. Joka tietenkin korjattiin parempaan talteen.) Noh, saavuttiin sitten ladolle ja yksi kavereista meni sisälle oli jo niin pimeää että sisälle ei nähnyt oikein mitenkään. Kohta jätkä tulee kiihtyneenä ulos ja sanoo että siellä sisällä on jokin lierihattu ukko istualtaan nojaa seinään. Kaikki mentiin sisälle ja huudettiin hiljaa sille "Hei mikä on?" tjsp. Samalla ukko heräs hirveällä huudolla, ojensi kädet, nosti pään ja naama oli ihan paleltuneen näköinen, silmät ja hampaat mustat kuin saatana.

Seuraava muistikuva on kaverin kotoa ja kaikilla pulssi päälle 200. Siellä vanhemmat soittivat poliisille. Seuraavana päivänä sain kuulla kaverilta että poliisit olivat käyneet siellä ja sanoneet että ei sieltä ladolta ollut ketään löytynyt. Vieläkin menee iho kananlihalle kun muistelee.


4.3.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

64
(292 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017