Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Mummini kertoi aikanaan tarinan ajalta jolloin oli ollut piikomassa. Hän oli ollut peuroita paistamassa kun selkänsä takaa oli kuulunut askelia. Mummi tietenkin talonväeksi arvellut ja kääntynyt kertomaan että ruoka on pian valmista. Selän takana olikin seisonut nuorehko nainen surullisen näköisenä ja viittonut mummille mukaan lähtemisen merkiksi. Nainen oli johdattanut mummin vintille ja osoittanut lattialankkuja itkien.
Kun nainen oli saanut "asiansa" kerrottua oli hän kadonnut yhtäkkiä.

Mummi oli juossut pää kolmantena jalkana ulos koko talosta ja huutanut, luonnollisesti, eiväthän ihmiset tavallisesti noin vain katoile. Talon isäntä oli sitten myöhemmin ottanut asiakseen käydä katsomassa mitä siellä vintillä on ja löysikin melko ikävän yllätyksen.

Lattialankkujen alle oli haudattu pieni vauva, tarina ei kerro paljonko lapsesta oli jäljellä. Mummin kuvauksen perusteella "aavenainen" tunnistettiin entiseksi talon piiaksi, joka oli itseltään vienyt hengen ja jonka tilalle mummi oli päässyt.

Sitä ei käsittääkseni koskaan saatu selville kenen vauva sitten oli. Tuskin entisen piian kuitenkaan, kaipa raskaus olisi huomattu.

Omaa kokemusta löytyy ainakin jonkinlaisista selittämättömistä asioista. En ainakaan minä pysty pähkäilemään miten kengät käveleskelevät itsekseen. Niin ne kuitenkin vain leppoisasti etenivät, eteisestä keittiöönpäin, kenenkään koskematta. Kuvittelisin tapahtuneen olevan ns. poltergaist, sillä ne usein liittyvät teini-ikäisiin ja tunteenpurkauksiin. Olin silloin 16 v.


28.9.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

66
(288 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017