Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

15
(23 ääntä)

Näin kylmää painajaisunta

Näin painajaisunta, jossa olin jossain isossa huoneessa, ja siellä oli uskomattoman kylmä. Näin sellaiset vääntyneet naisen kasvot, jotka seurasivat minua, oli silmäni sitten auki tai kiinni. Yhdessä vaiheessa unta nainen alkoi kirkumaan jotenkin helvetillisesti, ja se kirkuna vain jatkui ja jatkui, ikäänkuin loopattuna. Tämä ääni sai minut jostain syystä pakokauhuun, ja sätkin, juoksin, kierin ja huusin unessa, mutta mikään ei auttanut.

Yleensä täydellisen paniikin aikana painajainen juuri loppuu, mutta tämä kesti tuskaisen pitkään. Lopulta tuli ihana herätys. Nousin sängystä ylös aivan märkänä hiestä, ja päätin lähteä samantien suihkuun. Matkalla alakertaan minua pelotti koko ajan, jos vain kuulisin sen äänen uudestaan..

Riisuin, ja menin suihkuun. Avasin hanan, ja saman tien se kirkuna alkoi taas! Kuulin sen vaimeampana, ihan kuin huuto olisi tullut vastakkaisen seinän takaa. Kun katsoin seinää päin, niin seinän läpi tuli ne karmeat, vääntyneet kasvot. Tipuin lattialle polvilleni, rupesin itkemään ja luulin pyörtyväni.

Sitten äiti tuli suihkuhuoneeseen ja löysi minut polviltani maasta itkemässä. Kello oli neljä aamuyöstä. Olin niin paniikissa että löin äitiä käteen kun hän yritti tarrata siihen, ja rääkäisin.

En saanut enää unta koko yönä. Olin koko seuraavan päivän koulussa täysi hermokimppu, pelkäsin koko ajan että se huuto alkaisi ja saisin taas jonkun kohtauksen. 2 päivää se kesti, ja lopulta nukahdin, 52 valvotun tunnin jälkeen.

En nähnyt enää sitä unta, mutta nykyään, vuosi tapahtuman jälkeen, minua nytkin pelottaa jos se huuto alkaisi, kun taas muistan koko tapahtuman. Aivan varmasti joudun hoitoon jos näen sen unen uudestaan.


28.9.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017