Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Nyt jo edesmenneen tätini ja hänen miehensä 80-luvulla omistama ko. miehen sukutila oli paikka jossa sattui ja tapahtui. Alisen talo Satakunnan Siikaisissa.

Ilmiöt siellä olivat ihan tavanomaisia kummitusilmiöitä, eli nopeita lämpötilanvaihteluja, kävelyä, ovien paisketta, itsestään keinuvia keinutuoleja, koputuksia oviin, "pahaa" ilmapiiriä, tunnetta että joku tarkkailee, jne...

Äitini itse muistaa miten eräänä yönä kun hän oli kylässä ko. talossa ja nukkui kolmannen kerroksen vinttikamarissa joka oli väsätty kylmälle ullakolle, keskellä yötä oveen koputettiin voimakkaasti, no äitini käski tulemaan sisään, ketään ei tule. Hetken päästä taas sama koputus, ketään ei tule vieläkään, kolmannella kerralla äitee ajatteli jonkun pilailevan, ja avasi oven vauhdilla sytytti valot ja tarkasti vintin läpikotaisin, ei ketään. Kun oveen oli koputettu neljännen kerran hän kuulemma häipyi varsin vikkelästi alakertaan nukkumaan tätini huoneeseen.

Itse en seuraavaa tapausta muista, mutta tämän kuulin sekä äidiltä että isältä, olin silloin jotakin 2v. vanha ja vanhempieni kanssa siellä kylässä, talon isäntäväki oli lähtenyt kirkonkylään kauppaan ja minä ja vanhempani olimme pihalla keskellä kirkasta kesäpäivää. Talossa oli ulkorakennuksessa leivintupa isoine uuneineen, tuvasta alkoi kuulua niinkuin siellä leivottaisiin, uunin luukut kolisivat ja kuului mätkettä niinkuin taikinaa olisi vaivattu pöytää vasten. Isäni meni katsomaan tupaan ja ei siellä mitään ollut. Kun homma toistui lähdimme kuulemma vauhdilla vanhalla Opel Kadetillamme kohti kirkonkylää tätini ja hänen miehensä seuraksi.

Talo myytiin sittemmin uusille omistajille ja homma meni kuulemma vielä villimmäksi kunnes talon ostanut perhe sai tarpeekseen ja myi koko roskan ensimmäiselle ostajalle eräälle taiteilijalle, joka kuulemma saa sieltä inspiraatiota, kauppahinta oli 6000mk.

Taloon liittyy monia tarinoita kummittelijana pidetään joko talon omituista vanhaa isäntää joka sanoi riehuvansa siellä niinkauan kuin talo on pystyssä tai talossa kuulemma oudoissa oloissa kuollutta siellä sodan aikan työskennellyttä venäläistä sotavankia. Puhuttiin että vanha isäntä olisi tämän tappanut mutta päässyt kuin koira veräjästä kiitos Suojeluskunnan jäsenyytensä.


2.10.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

64
(292 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017