Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

17
(69 ääntä)

Olimme ystäväni ja tämän

Olimme ystäväni ja tämän saksanpaimen koiran kanssa viettämässä viikonloppua hänen sukunsa vanhalla talolla joka on rakennettu joskus 1800 ja 1900 -luvun vaihteella.

Istuimme kaverini kanssa makuuhuoneen sängyllä ja naureskelimme jollekki typerälle jutulle. Sänkyä vastapäätä, huoneen toisella puolella, oli pieni lipasto, jolle oli asetettu kaverini sisarusten, sanotaan vaikkapa Jeren ja Aadan kuvat, sekä kyseisen ystäväni meikkipussi, josta aukinaisen vetoketjun takia osa kosmetiikasta oli levinnyt pöydälle. Kesken puheemme molemmat pomppasimme paikallamme, kun Jeren kuvan omaava taulu ja osa meikeistä lennähti seinään ja sitä kautta lattialle. Samaan aikaan sängyn vieressä nukkuva koira ponnahti pystyyn ja alkoi haukkua lipastoon päin niin, että rauhoitteleminen oli oma haasteensa.

Seuraavan aamuna ystäväni puhui puhelimessa isänsä kanssa ja mainitsi tapahtuneesta, jolloin tämä vakavoitui, ja kertoi yhden talon entisen asukkaan hirttäytyneen pirtin kattoparruihin. Tämänkin miehen nimi oli ollut Jere.

Vielä näin kuusi vuotta myöhemminkin, on vaikea uskoa tapahtunutta ja sitä myöhäisinä iltoina samaisen ystäväni kanssa muistelemme.


Kirjoittanut nimimerkki Remotius (aikuinen)

8.11.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017