Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

40
(58 ääntä)

Olio sänkyni alla

Minulle tapahtui muutama päivä sitten jotain todella outoa, ja haluaisin jakaa sen täällä koska kukaan läheisistäni ei tunnu uskovan. Oli aamuyö, kello oli suunnilleen neljä kun heräsin. Heräsin säpsähtämällä istumaan ja sydämmeni hakkasi kamalasti, en muistanut nähneeni mitään unta joten ihmettelin säikähtänyttä oloani, mutta yritin kuitenkin käydä uudelleen nukkumaan.

Pian kuulin kuitekin sellaisen maiskahtavan äänen sänkyni päädystä. Jäin tuijottamaan pelästyneenä sinne ja vetäisin jalat koukkuun, sängyssäni on puiset päädyt joten jos joku on siellä esim kyykyssä niin sitä ei näy, säikähdin kauheasti kun päiväpeittoni jonka olin jättänyt sägyn päädyn päälle valahti yhtäkkiä lattialle. Sitten kuulin ääntä ihankuin joku olisi ryöminyt sänkyni alle.

Nyt menin peiton alle ja makasin siellä mahdollisimman hiljaa itkukurkussa, ajattelin että tarvitsen puhelimeni joka oli lattialla sängyn vieressä että voin soittaa äidilleni tai siskolleni, mutta en tietenkään uskaltanut ottaa sitä kun se jokin oli sänkyni lalla. Rupesin kuulemaan hiljaista kuiskintaa tai sihahtelua joka tuntui tulevan sänkyni alta, nyt jo itkin pelosta. Sitä jatkui ehkä vain minuutin tai sitten kymmenen minuuttia sillä en tiedä, mutta aika tuntui pitkältä.

Jossain vaiheessa ajattelin että nyt jos koskaan on aika turvata jumalaan ja aloin rukoilla hiljaa kuiskimalla jumalaa ajamaan sen olennon pois,itkien rukoilin jonkin aikaa kun kuulin jotain ryminää ja tunsin miten jokin siinä oliossa kolahti sänkyni pohjaan, ja se lähti rynnistämään sänkyni alta kohti ovea, kurkkasin peiton alta juuri kun se oli menossa aukinaisesta ovesta ja kerkesin nähdä sen koska oli melko valoisaa. Se näytti kyykkyasennossa kulkevalta karvattomalta koiralta.

Tämän jälkeen pelkäsin, pelkäsin niin paljon että tärisin mutten uskaltanut liikkua, jossain vaiheessa kuitenkin nukahdin uudelleen ja aamulla herätessäni menin keittiöln missä äitäni ja siskoni jo söivät aamupalaa, kerroin heille koko jutun, ja kertoessani sitä rupesin myös itkemään muistaessani pelkoni, äiti halasiminua ja hyssytteli ja sanoi että se oli vain unta, en jaksanut rueta väittämään vastaa, mutta sen sanon etten ole enää senjälkeen nukkunut tai ollut kotona missään huoneessa yksin, ainakaan pelkäämättä niin että tärisen...


Kirjoittanut nimimerkki Pelokas lapsonen (nuori nainen)

5.8.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017