Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

36
(70 ääntä)

Olohuone

Meidän talo on vanha ja muutamat huoneet näyttääkin hieman pelottavilta, mutta olohuone ei. Silti se on se huone jossa nämä yliluonnoliset asiat on minulle tapahtunut. Aina kun olen olohuoneessamme yksin katsomassa telkkaria tms, niin minulle tulee outo tunne että joku on siellä kanssani, joskus saatan rueta myös puhumaan sille "jollekkin" huomaamattani kun luulen että siskoni on siellä kanssani vaikkei olekkaa.

Joskus kun nukumme sillä sohvalla, niin yöllä herään todella monesti tunteeseen että joku tuijottaa minua ja kerran kun olin käymässä nukkumaan tunsin jonkun laskevan kätensä olkapäälleni. Kuitenkin kuulin äitini ja isäni juttelevan viereisessä huoneessa ja siskoni oli sohvan toisessa päädyssä jo täysin unessa joten kukaan perheenjäsen se ei voinut olla, niin en uskaltanut avata silmiäni.

Yhtenä päivänä olimme siellä katsomassa telkkaria taas siskoni kanssa kun yhtäkkiä tv:n volume rupesi menemään kovemmalle, katsoimme molemmat kaukosäädintä joka oli välissämme sohvalla ja volumenappula näytti liikkuvan.. Naurahdimme molemmat hermostuneesti ja keksimme sille jonkun tekosyyn että olisimme vahingossa osuneet siihen ja nappi olisi jäänyt jumiin, ettei meitä pelottaisi. Telkkari on muutaman kerran kotiin tultuamme myös ollut päällä vaikka se on sammutettu ennen lähtöä ja joskus meidän äänilaite(:D jooh en tiedä miksi sitä kutsutaan mutta semmoinen laite mihin ollaan yhdistetty pleikkari että äänet kuuluu sitten kaiuttimista) sammuu kesken kaiken, yleensä tanssi pelin aikana. Kerran on myös meidän videotykki ollut päällä kun tultiin kotiin vaikkei sitä oltu edes käytetty pitkään aikaan. Tämmöisiä juttuja meidän olkkarissa tapahtuu.


Kirjoittaja on nuori nainen

27.5.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

66
(288 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017