Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

87
(161 ääntä)

Ouija

Oli ihan normaali kesäilta. Vanhempani lähti viikonlopuksi käymään helsingissä. Asuimme isossa omakotitalossa, tai no asutaan vieläkin. Talo on vanha ja oli ollut käytössä jo pari sukupolvea taaksepäin. Talossa oli myöd ullakko. Minulla on myös isoveli, mutta hän oli lähtenyt kielimatkalle lontooseen, joten olin nyt kotona yksin. Päätin kutsua kaksi parasta kaveriani seurakseni, koska asuimme aika syrjässä täällä kiimingissä.

Kaverini tuli meille ja päätimme katsoa elokuvaa. Ystäväni Emma ja Siiri toi poppareita ja limsaa mukanaan. Katsoimme jotain kauhuleffaa, jossa nuoret kaverukset kokeilivat spiritismiä. Kesken elokuvan spiritismi istunnon tv sammui. Istuimme pimeässä. Juuri ja juuri erotimme toisemme. ulkonakaan ei ollut valon pilkahdustakaan. Emma kuitenkin nousi aika äkkiä ja meni laittamaan valoja päälle. Kaverini napsutteli valokatkaisijaa mutta valoja ei tullut. Sähköt siis oli mennyt. Menin keittiöön ja koitin tuleeko sinne valoja. Ei tullut. Mietimme mitä meidän pitäisi nyt tehdä. Menimme istumaan keittiön penkeille ja mutustelimme poppareita. Yhtäkkiä kuulimme kaikki jotain pientä kopinaa. Kuuntelimme kaikki jähmettyneinä hiiren hiljaa. Tajusin että kopina tulee ullakolta. Nousin ja kävelin hitaasti pimeällä käytävällä kaverit perässä kohti ullakko luukkua. Ullakolla ei oltu käyty moniin vuosiin, tai ainakaan itse en siellä ollut käynyt kun kerran joskus pienenä kun muutimme vasta tähän mummoni ja pappani kuoleman jälkeen. Kävellessämme kohti luukkua kopina lakkasi ja kun olimme luukun kohdalla kuului oikein iso kopahdus ka me kaikki säikähdimme. Katsoin kavereihini päin jotka juuri ja juuri erotin pimeydestä ja avasin ullakko luukun. Kiipesin varovasti, mutta en ole koskaan ollut kovin herkkä pelkäämään joten menin aika rohkeasti ullakolle. Kolautin pääni lamppuun ja käännyin katsomaan. Vedin lampun valonkatkaisiasta ja valot syttyivät. Outoa. Vain ullakon vanha lamppu syttyi mutta muualle ei tullut valoja. Katselin ympärilleni. Kaikki oli pölyn peitossa ja näki ettei siellä oltu käyty pitkiin aikoihin. Siirryin kuitenkin niin että Emma ja Siiri pääsisivät myös ullakolle.
Tästä se oikea tarina vasta alkaakin.

Kun olimme kaikki ullakolla katselimme tavaroita ja pyyhimme pölyjä niistä pois. Juuri kuin Siiri sanoi "iha ku siin leffas" niin huomasin jonkun paketin jossa luki *ouija*. Teksti näkyi hyvin epäselvästi koska teksti oli hieman kulunut ja paketto oli pölyn peitossa. Menin äkkiä paketin luo ja pyysin kavereitani katsomaan. Avasin paketin ja siellä se oli. Siellä oli uskomattoman hieno ja aito ouija/spiritismi lauta. Heti ehdotin että kokeilisimme. Emma ja Siiri sanoi aika epävarmasti vastaukset mutta suostuivat kuitenkin. Ouija paketissa oli myös tulitikkkuja ja jotain kynttilöitä löysimme ullakolta. Istuimme lattialle ja sammutumme valot ja sytytimme kynttilät.

Testasimme aluksi ja kysyimme kenestä Emman tykkää. Lasi liikkui ensin kirjaimeen T sitten U sitten O,M,A ja sitten tökkäsi eikä liikkunut mihinkään yhtäkkiä lasi liikkui sormiemme alla vauhdikkaasti S kirjaimelle ja pysähtyi siihen kuin paussille olisi ohjelman laittanut. Tuomas. Emman ihastus tosiaan oli Tuomas ja nykyään he ovat yhdessä. No koitimme seuraavaksi vastausta että onko huoneessa jokun muu kuin me kolme. Pyysimme merkkiä. Emme nyt käyttäneet lautaa. Jossain kilahti jokun hyvin pienesti. Pyysimme uudestaan merkkiä. Nyt kuului isompi kilahdus. Pyysin vielä kolmatta merkkiä ja sillä samalla hetkellä kaikki kolme kynttilää sammui, eikä se voinut olla mahdollista koska ullakolla ei ollut ikkunoita josta olisi tullut tuulta tai mitään. Heti kynttilöiden sammumisen jälkeen kuului kuiskaus mutta isolla äänellä "POIIIIIS" Olimme hetken hiljaa ja voin myöntää että silloin oli aika creepy tunnelma itselläkin. Yritimme kuitenkin sytyttää uudelleen kynttilät mutta sytytyslanka ei vain millään syttynyt ja tikut paloivat aina vain loppuun ja loppuun. Jouduimme siis lopettamaan. Kaiken karun huipuksi tv meni päälle ja volyymit oli täysillä. Lähdimme äkkiä pois ullakolta ja siellä elokuva taas pyöri. Valot oli taas palannut ja siitä hetkestä lähtien olen uskonut henkiin ja muuhun yliluonnolliseen aivan oikeasti.


Kirjoittanut nimimerkki Ouijawitch (nainen)

31.1.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

83
(339 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017