Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

23
(35 ääntä)

Outo mies keskellä metsää

Olimme pienen partioryhmämme kanssa yhden yön retkellä eräässä partiolaisten leiripaikassa. Meitä olo minun lisäkseni neljä muuta kuudes luokkalaista poikaa ja johtajamme, joka oli n.40-vuotias nainen. Me pojat nukuimme puisessa laavussa ja ohjaajamme nukkui yksin teltassa vähän matkan päässä meistä. Menimme makuupusseihimme nukkumaam noin kello 11. Oli jo syyskuun loppu, mutta oli vielä niin lämmin, ettemme laittaneet nuotiota. Yöllä havahduin, kun kuulin äänen, joka vaikutti miehen huudolta. Huuto oli lyhyt ja epäselvä. Ihmettelin kuka muka huutelisi, tai edes liikkuisi metsän keskellä sateisena syysyönä. Ajattelin kuitenkin, että ehkä kuvittelin vain sen huudon, ja jatkoin unia. Heräsin kuitenkin noin tunnin päästä vessa hätään. Nousin pois makuupussistani ja kävelin leirin ulkopuolelle hoitamaan asiani. Siinä kustessani olin näkeväni liikettä näköalueeni reunassa, ja käännyin katsomaan sinnepäin. Säikähdin niin paljon, etten kerinnyt housujani kiinni laittamaan. Noin viiden metrin päässä minusta seisoi huonoryhtinen epäsiistin näköinen mies. Miehen iho oli lähes vitivalkoinen, ja täynnä arpia. Sillä oli pitkä parta ja epäsiistit hiukset. Vaatteina sillä oli jonkin lainen repaleinen harmaa villapaita ja farkut, jotka olivat revenneet ja aivan täynnä reikiä. Juoksin leiriin niin lujaa kuin pystyin. Vasta laavuun päästessäni huomasin, että toinen lenkkarini oli tippunut juostessa1 ja jalkapohjani vuosi verta. Herätin johtajan, ja kerroin miehestä. Hän ei selvästi uskonut minua, mutta koska olin niin hysteerinen ja peloissani, hän nousi ja otti taskulampun. Kerroin hänelle missä näin miehen, ja seurasin häntä aivan kiinni hänessä. Paikalla jossa olin nähnyt miehen ei taskulampun heikolla valolla näkynyt mitään. Kerroin myös kenkäni tippuneen ja katselimme ympärillemme palatessamme, mutta yllätykseni sitä ei näkynyt missään.

Johtaja käski minut takaisin nukkumaan, mutten saanut enää nukuttua ollenkaan. Aamulla auringon noustua ja muiden herättyä kerroin yön tapahtumista kaikille, mutta yhtä kaveria vaille kaikki nauroivat. Se yksi kuka ei nauranut sanoi kuulleensa myös yöllä huudon ja askeleita. Lähdin hänen kanssaan etsimään kenkääni ja katsomaan paikkaa jossa näin miehen. Kenkää ei läytynyt mistään, mutta kun tutkimme ympäristöä tarkemmin erotimme selkeän reitin maassa kasvavissa heinissä. Reitti kävi yhdessä kohdassa minun öisellä reitilläni, mutta jatkoi taas sen jälkeen eri suuntaan. Päätimme seurata reittiä. Eräässä mutaisessa kohdassa huomasimme selkeät jalanjäljet. Reitti kulki läheisen lammen rantaan. Katselimme ympärillemme, mutta reitti ei jatkunut siitä minnekkään. Nostaessamme katseemme lammelle huomasimms molemmat, että lenkkarin kellui vedessä noin kymmene metrin päässä rannasta. Totesimme ettemme saisi kenkää pois sieltä mitenkään. Kävellessämme takaisin muiden luo pohdimme miten kenkä oli päätynyt lampeen. Se jäi ikuisiksi ajoiksi mysteeriksi, mutta siitä minä olin varma, että se mystinen mies siihen liittyin jotenkin.


Kirjoittanut nimimerkki ex-partiolanen (nuori aikuinen mies)

22.4.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

66
(288 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017