Minulla oli hevonen tallilla jossa pidettiin tosi usein ratsastus leirejä 7-16 vuotiaille, eli kummitus tarinoita liikkui. Kerran kuuntelin tyttöjen puhteita samalla kun hoidin hevostani. " Ne tallin äänet oli iha hirveitä oikeesti! ihanku joku ois kävelly ruoka huoneessa! " En sen kummemmin kiinnostunut asiasta vaan lähdin kentälle ratsastamaan. Tallin omistaja huusi että he lähtevät koko porukan kanssa maastoon, joten minun piti pitää huoli siitä kun lähden että ovet ovat lukossa ja valot sammutettu jos kukaan ei ole tallilla. Katselin hetken ympärilleni kun pihalla ei ollut ketään, niin hiljaista kuin vain voi olla.

Lopetin ratsastuksen, menin talliin ja aloin hoitamaan hevostani. Minulle tuli mieleen tyttöjen puheet ruokahuoneen oudoista äänistä. Kuuntelin hetkisen että kuuluuko sieltä mitään, mutta ei kuulunut.

Yhtäkkiä kuulin pamauksen ruoka huoneesta, johon hevosenikin reagoi. Ihankuin seinällä olevat kauhat sun muut olisivat tippuneet. Vein hevoseni ulos ja aloin lakasemaan lattiaa, kun kuulin outoa rapinaa. Menin ruokahuoneeseen ja näin kuinka litran kauhat olivat maassa ja rehuja pitkin lattiaa. Minua alkoi pelottamaan, puhuivatko tytöt juuri näistä äänistä?

Keräsin kamani ja lähdin kotiin pelon vallassa. Olin varma, että tallilla on joku.

Seuraavana päivänä menin taas tallille, ja ihmettelin miksi niin iso porukka oli ruokahuoneessa.
"yritämme saada kiinni sitä isoa rottaa, joka pudottelee kauhoja ja syö rehupussien päädyt "

Alkoi naurattaa niin kovasti kun ymmärsin että olin pelästynyt rottaa joka pudotteli tavaroita ja oli syönyt pussien päädyt jonka takia oli rehujakin lattialla:D

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva