Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Olen jo aiemmin kirjoitellut tänne ukkini entisestä talosta, joka on edelleen sukuni omistuksessa. Ukki siis kuoli taloonsa useita vuosia sitten, ja silloin tällöin talosta voi kuulua omituisia ääniä. Yleensä kuulijoina olemme juuri minä ja siskoni. Muiden kokemuksista en tiedä.

Viimeksi kun jotain tapahtui, olin siskoni ja tämän leikki-ikäisen pojan kanssa kolmestaan talossa. Oli ilta, ja siskoni oli jo laittanut poikansa yläkertaan nukkumaan ja ovet kiinni, jottei tämä kuulisi puhettamme alakerrasta ja heräisi. Juttelimme siinä niitä näitä, kun yhtäkkiä yläkerrasta kuului hidas, kovaääninen ja suorastaan aavemainen oven narahdus. Sellainen, jonka voisi kauhuelokuvissa kuulla. No, ihmettelimme sitä vähän, mutta tuumasimme, että ehkäpä ovi ei ollutkaan mennyt kunnolla kiinni, ja nyt avautui vähän itsestään. Jonkin ajan päästä lähdin hiipimään yläkertaan hakeakseni sieltä jotain. Panin raput noustuani merkille, että kaikki ovet olivat kiinni. Kaikki. Nariseva ääni jäi siis vaille selitystä, mikä karmi selkäpiitäni, ja palasinkin alakertaan katselematta taakseni.

Palasin alas, eikä mennyt aikaakaan kun kuulimme jälleen äänen. Ensin ikkuna "paukahti" kovaäänisesti, mikä on kuitenkin vanhassa talossa tuulisella ilmalla normaalia. Paukahdusta kuitenkin seurasi pian valtava kolahdus suoraan olohuoneen yläpuolelta, huoneesta, jossa siskonpoikani nukkui. Siskoni syöksyi yläkertaan tarkistamaan, ettei lapsi ollut vain pudonnut sängystä, mutta pian hän tuli alas ja kertoi hieman kalpeana, että ylhäällä oli kaikki normaalisti: poika nukkui rauhallisena sängyssään eikä missään näkynyt ketään tai mitään outoa. Mitään ei ollut myöskään pudonnut lattialle. En tajua, miten hän oli uskaltanut ruveta tutkimaam asiaa sen sijaan, että olisi tuonut pojan kiireellä alas mukanaan :D

Nuokin äänet jäivät mysteeriksi, mutta olen teorisoinut, että kenties ukkini kävi katsomassa, kuka vieras yläkerrassa nukkui: siskonpoikani oli tuolloin ensimmäisiä kertoja yötä talossa. Karmivaa, kyllä, ja juuri siksi toivoisinkin, että äänille olisi jokin luonnollinen selitys. Vanhat talothan tunnetusti ääntelevät, mutta usein on käynyt niin, etten ole parhaalla mielikuvituksellakaan keksinyt, mikä voisi aiheuttaa niin selkeitä ääniä.


13.12.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

66
(288 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017