Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

13
(51 ääntä)

Pahat valot

Tapahtui n.7 vuotta sitten. Minä ja kaverini olimme suurinpiirtein 14 vuotiaita tuolloin, ja parhaan kaverini vanhemmat olivat vastikään eronneet,jonka seurauksena hän muutti asumaan äitinsä kanssa "sijaistaloon." Talo kuului kaverini äidin suvulle. Se suht iso omakotitalo sijaitsi maalla, aivan pellon ja metsän vieressä. Pihalla oli pari maakellaria, aitta ja varaston tapainen kivinen "koppi". Se oli siis aivan tavallinen talo, sellainen missä me maailaisnuoret olimme tottuneet asumaan. Mutta yksi ikävä puoli varjosti taloa, nimittäin vuosia aiemmin edellinen asukas, kaverini sukulaismies (en muista tarkkaan mitä sukua hän sattui olemaan), oli ampunut itsensä tuohon kiviseen kylmään piharakennukseen ja vielä soittanut itselle ambulanssin ennen tekoaan, että hänet osattaisi hakea pois. Tapahtunut teki mielestäni koko talosta ankean ja surkean ja hyytävän.. kerran olimme kaverien kanssa tutkimassa piharakennuksia, myös sitä missä itsemurha oli tapahtunut. Kaverini saivat älynväläyksen ja sulkivat minut hetkeksi huumorimielessä sinne pimeään koppiin. Olin tietysti aivan hysteerinen, seisoa nyt siinä yksin pimeässä ja kuvitella se kaikki veri ja epätoivo ja tuska joka oli silloin niin käsinkosketeltavaa ja todellista.. no, olin tietysti vihainen mutta selvisin järkytyksestä ajan myötä.

Olimme talossa luonnollisesti monet kerrat kaveriporukan kesken kun yksi meistä kerran nyt asui siellä, mutta eräs ilta painui mieleen parhaimmin.. olimme lähdössä porukalla kylille ja jätimme talon tyhjilleen. Olimme luvanneet kaverini äidille jättää kämpän "inhimilliseen kuntoon" ennen lähtöä kun hänkin oli matkoilla. Sammutimmekin kaikki valot, siivosimme ja läksimme ulos. Juuri kun olimme hyppäämässä kukin oman menopelinsä päälle, näin silmänurkassani valon; vessan valo näkyi ikkunasta, se meni päälle vaikka kaikki olivat jo ulkona. Tunsin karmivan hyytävän tunteen sisimmässäni. Yksi kaverini alkoi marista, että kuka unohti valon päälle? Mutta kun totisesti tajusimme että se oli ollut sammuksissa ennen lähtöä pieni paniikki valtasi jokaisen.. arvoimme pitkällä tikulla ketkä menisivät sammuttaan valon ja minähän se tietysti olin, mutta otin kyllä yhden pojista mukaan (olen tyttö:) saimme kun saimmekin valon sammuksiin ja ryntäsimme ulos, lähdimme ajamaan pois, ja ilta kylillä oli niin mukava että asia unohtui hetkeksi kokonaan. Oli jo melkein aamuyö kun lähdimme sitten kaverini kanssa, tämän joka tuossa talossa asui, hänen kotiaan kohti. Olin luvannut ajaa hänen kanssaan sinne asti koska asuin itse kuitenkin suht lähellä ja luulempa että häntä vielä pelotti aiempi..

Mutta seuraavaa en voi kirjoittaa ilman että kauhun kyyneleet kihoavat silmiini.. emme ehtineet kuin n. 200 metrin päähän talosta kun näimme jotain hirvittävää; talossa räpsyivät valot ylhäällä ja alhaalla samaan aikaan, mikä ei vain voinut olla inhimillisesti mahdollista. Joka ikisen huoneen ikkuna meni vuron perään valoisaksi ja mustaksi. Eipä siinä voinut enää paljon muuta tehdä kuin kaahata mahdollisimman kauas tuosta kauhun näystä.. kaverini tuli meille yöksi, mikä oli täysin ymmärrettävää tapahtuneen jälkeen. Meistä kukaan ei enää mennyt taloon yöksi korkeintaan sisältä päivällä jotain hakemaan ja sekin oli ihan kauheaa. Kaverini muutti isänsä luo heidän vanhaan taloon, vaikka ei tullutkaan hänen kanssaan niin hyvin toimeen, tai oikeastaan ollenkaan. Hän silti kesti mielummin isänsä kanssa tappelemisen kuin tuon kauhean talon.. niin hirveä se näky meidän silmiemme edessä oli. En tiedä miksi niin tapahtui, enkä edes halua tietää. En usko kummituksiin, kuolleet ovat kuolleita, mutta jotain äärettömän pahaa tunsin ja me tunsimme sinä yönä, siinä talossa..


Kirjoittaja on nainen

12.11.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017