Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

1
(69 ääntä)

Pari pelottavaa tosi juttua

Tämä tapahtui minulle oikeasti vuosi sitten. Olin yksin kotona koirani kanssa ja istuin keittiössä juomassa teetä ja katsomassa televisiota. Äitini oli käymässä kaupassa ja oli syksy joten ulkona oli jo pimeää siihen aikaan. Asumme maalla joten ihmisliikennettä ei hirveästi ole vaikka naapurit ihan vieressä asuvatkin. Joka tapauksessa, istuin siis keittiössä ja koirani makasi jaloissani pöydän vieressä kun yhtä äkkiä kuulen että ulko-oveen koputetaan. En vielä silloin tajunnut että koirani ei reagoinut siihen yhtään, sillä yleensä se reagoi jos joku koputtaa. Se vain jatkoi makaamista kaikessa rauhassa lattialla. Nousin tuolilta ja menin ovelle sen suuremmin sitä ihmettelemättä. Ajattelin vaan että se on äitini joka tuli kotiin ja pyysi minua avaamaan oven. Hämmästyin kumminkin kun avasin oven, sillä siellä ei ollut ketään. Vilkuilin ympärilleni ja tajusin ettei kuistilla tai sen lähistöllä tosiaan näkynyt liikettä tai ketään. Piha oli silloin melko pimeä mutta nähtävyys oli ihan kohtalainen pihavalojen ansiosta. Huomasin ettei myöskään äitini autoa näkynyt pihassa. Suljin oven ja palasin keittiöön ja mietin mitä oikein oli tapahtunut. Tiesin etten ollut kuvitellut, sillä ääni oli niin kirkas ja selvä kun joku oli koputtanut ulko-oven ikkunaan. Kun äitini palasi kotiin kerroin hänelle mitä oli tapahtunut mutta en ole sen jälkeen sitä sen suuremmin jäänyt kauhistelemaan.

Toinen pelottava tapahtuma tapahtui sitä edellisenä syksynä minun nuoremmalle veljelleni. Silloin hän oli yksin kotona ja ulkona oli pimeää. Minä ja äiti tulimme kotiin siinä klo 21:00 ja näin veljeni istumassa sohvalla televisiota katsellen. Hän oli jotenkin outo ja liikkui sohvalta vasta kun tulimme sisälle. Seuraavana aamuna söin veljeni kanssa aamiaista yhtä aikaa kun hän alkoi yhtä äkkiä kertoa mitä oli tapahtunut edellisenä iltana. Hän oli ollut alakerran sohvalla ja katsonut televisiota kaikessa rauhassa ja alakerta oli muuten valaistu kodinhoitohuonetta lukuun ottamatta josta on suora näkymä olohuoneeseen. Veljeni oli kuulemma jostain kumman syystä sattunut vilkaisemaan kodinhoitohuoneeseen kun sen oli ollut auki. Hän kertoi että oli nähnyt miehen katsovan häntä siellä. Mies oli ikään kuin kurkistanut oviaukosta olohuoneeseen. Pelottavinta oli se, ettei miehestä näkynyt kuin pelkkä pää ja sekin oli läpinäkyvä ja utuinen. Kysyin veljeltäni miehen tuntomerkkejä ja pelottavaa sekä hämmentävää oli se että tuntomerkit täsmäsivät täysin kuolleen isäpuoleni kanssa joka oli kuollut noin kolme vuotta sitten tapahtuma aikana. Hän oli kuollut äkilliseen sydänkohtaukseen autonrattiin syksyllä. Hänen kuolinpäivänsä oli sama kuin se minä päivänä veljeni näki hahmon ja sama päivä vuotta myöhemmin kun minä kuulin ovelta koputuksen.

Muitakin tosi hämmentäviä tapahtumia on sattunut eri syksyinä siihen aikaan. On kuulostanut että suihkussa olisi joku vaikka siellä ei ole ketään, joskus kuuluu askelia tai muita ääniä. Talomme on noin 18 vuotta vanha ja tiedän että se ääntelee välillä omiaan mutta isäpuoleni kuolinpäivän aikaan ja muulloinkin tuntuu että siellä olisi joku meidän lisäksemme, varsinkin jos on yksin. Sinänsä minua ei pelota ja on jotenkin lohdullista ajatella että jos se on hän. Hän oli minulle ja koko perheelleni tärkeä ja saimme olla melko kauan yhdessä mutta se järkytti kaikkia suuresti kun hän äkisti menehtyi, varsinkin äitiäni.


Kirjoittanut nimimerkki Tyttö Etelä-Suomesta (nuori aikuinen)

5.8.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

66
(288 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017