Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

-5
(65 ääntä)

Pelottava äiti

Tarina on tosi. Nimet ovat kaikki muutettu.

Oli syksy. Se oli halloween. Olin päättänyt pitää halloweenin kunniaksi bileet,jonne kutsuin 5 ystävääni. Olimme juhlineet ja ajattelimme sitten aivan lopuksi kokeilla spiritismiä. Koska emme saaneet sitä toimimaan,ajattelimme lukea kauhutarinoita. Keräännyimme rinkiin ja jokainen kertoi vuorollaan kauhutarinan,ei ollut väliä oliko tosi vai keksitty. No,jossain vaiheessa kaverini (en muista kuka) huomasi että tiellämme on auto,jonka valot osoittavat roskistamme,jonka takaa kulkee polku talollemme. Hän sanoi että tulkaa katsomaan. Säikähdimme iha sairaasti. Auton valot osoittivat suoraan polkua ja ajattelimme että joku valaisee polkua murhaajalle,tai jollekkin muulle hullulle. Ketään ei polulla näkynyt ja auto pysyi edelleen samassa paikassa eikä liikkunut. Päätimme mennä katsomaan mutta ovella emme enään uskaltaneet. Menimme kertomaan vanhemmilleni ja isäpuoleni oli tulossa katsomaan. Kun pääsimme ulos,polkua pitkin käveli naishahmo. Säikähdimme ja menimme isäpuoleni(kutsuttakoon häntä nyt sepoksi) sepon taakse. Seppo valaisi polkua ja huomasimme naishahmon olevan kaverini äiti :D hän selitti että puhui puhelimessa kun oli autossa. Eli hän oli se autohemmo joka "valaisi tietä hullulle" :D oltiin kaikki iha paskat housuis :D


Kirjoittanut nimimerkki Nimimerkillä paskahousu (nuori nainen)

17.6.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017