Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

Olen töissä yhdessä isossa suomalaisessa yrityksessä. Sillä yrityksellä on siellä kohtalaisen iso varasto, useita satoja neliöitä ja kaikkea. Sellainen mitä nyt kaikkialla löytyy. Noh, olin iltavuorossa siellä tekemässä trukilla hommia ja siinä sitten rupesin tarkastelemaan lavoja, et täsmäisi kaikki lavapaikat ja sisällöt, eränumerot yms. kun oli hieman ylimääräistä aikaa. Iltaisin tässä ko. tehtaassa ei juurikaan mitään ole. Noh, siinä sitten kuulin *ihan sataselvästi*, kuinka joku kävelee varastolla - kengät kopisee melkoisesti kun on muuten ihan tyhjää. Ajattelin että se vartija vaan tekee keikkaa siinä, kun on sen vuoro tms. niin huudahdan siitä et "Terve, kaikki kunnossa täällä". Meidän kun on ilmoitettava itsestämme siellä, ettei ole jäänyt mihinkään lavan alle tai mitään sellaista. Siinä sitten ne askeleet vaan jatkuu (ei ketään pitäisi olla tuolla tuohon aikaan), joten menen katsomaan siitä muutaman hyllyvälin päähän, et kuka siellä nyt on. Juuri kun olin saapumassa viimeiselle hyllyvälille, askeleet katosivat kokonaan.

Siinä sitten katsoin sitä pitkää käytävää vasemmalle ja oikealle (koska vartija kiertää oikealta vasemmalle itsestä katsottuna) ja ketään ei näy. Vain se ilmastointi hiljaa humisee ja varasto ihan järkyttävän hiljainen. Ei siinä mitään, en usko tällaisiin juttuihin ja olen melkoisen "down to earth". Ajattelin siinä, et ehkä ilmastoinnista tuleva ilmanvirtaus vaan sai jonkun pienen pahvin hakkaamaan toista vasten tms. Eli yritän siinä keksiä jotain rationaalista syytä ja palaan takaisin eränumeroita tarkastelemaan. Okei, menee pari minuuttia, kun kuulen samasta paikasta *puhetta*. Ajattelen et ehkä siellä on joku tuotannon työntekijöistä ja se vartija... siitä menen sitten tarkastamaan paikalle ja taas, kun saavun viimeiselle hyllyvälille puhe lakkaa *kokonaan*. Ei mitään. Siinä vaiheessa rupesi kyllä jo pelottamaan, koska hallusinaatioita ei ole, en juo tai polta ja töissä nyt pitää olla skarppina. Siitä sitten menin takaisin trukille ja ajattelin, et pidänpä kahvitauon, kun kerta senkin aika nyt on.

Tää sattui siis vuonna 2006. Uudestaan sama ilmiö, samoissa olosuhteissa tapahtui 2010. Parastahan tässä on se, että kerroin asiasta yhdelle työtoverille, jonka tiedän olevan niin skeptikko kaiken tuollaisten suhteen, mutta hän vain *vahvisti* mitä itse sille kerroin ja sanoi, että vaikkei se yhtään noihin usko, on sekin kuullut iltavuorossa ollessaan yksin puhetta toisinaan vaikkei ketään siellä ollut. Ajattelenkin, että koska paikka on todella aktiivinen päivisin (paljon porukkaa menossa ja tulossa, puhutaan), voiko aivot jotenkin "luoda illuusiota" tms. normitilanteesta. Eli koska olen tottunut et siellä kaikki kävelee ja puhuu, niin jotenkin vaan "kuulen" näitä asioita sen vuoksi. Eli aivot jotenkin replikoi normaalia toimintaa tai jotain. Mutta on tuo molempina kertoina ollut ihan järkyttävän hiljaiseksi vetävää touhua.


4.3.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017