Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

-1
(21 ääntä)

Pelottavimmat muistot

Minulla olisi 2 tarinaa. Vuodenaika taisi olla syksy. Kello oli lähelle 8 illalla. Ajoin pyörällä pientä metsätietä pitkin, veljeni ajoi edessäni hänen omalla pyörällänsä. Alkoi soratie. Metsä oli aika iso ja metsän siimekseen johti monia polkuja. Iso metsätie johti syvälle metsään. Veljeni ajoi jo tosi kaukana minusta ja voin vaikka vannoa että yhdellä metsätiellä joku nainen "konttasi" (:D) metsäpolun yli. Sillä oli polviin yltävä ihonmyötäinen yömekko ja tosi lyhyet hiukset. En erottanut minkä värinen iho tai oliko silmiä, nenää tai edes suuta. Vaikka oli tosi pimeä erotin juuri ja juuri kun se joku konttasi metsäpolun yli. Ajoin nopeasti veljen kiinni ja sanoin mennään nopeampaa. Matkalla kerroin veljelleni mitä oli äskön tapahtunut ja veljeni vain nauroi. Metsä ei muuten ole pelottava mutta tuo tapaus kyllä säikäytti. Taisin olla 9 tai 10 vuotta.

Minulla on toinenkin tarina. Se tapahtui kesällä. Olimme menossa kauppaan taas saman veljeni kanssa. Ajattelimme mennä oikotietä joka oli samaisen metsän yksi metsäpolku. Juoksimme metsäpolun kiireellä ja siinä oli yksi vanha päiväkoti joka ei ole ollut ainakaan 10 vuoteen käytössä. Päiväkodin jälkeen tuli toosi iso kivi. veljeni juoksi edessäni ja kun juoksin kiven ohi näin että kivellä olisi istunut joku poika. Pojalla oli punainen lippis ja mustat housut ja normaalin värinen iho. Mutta en huomannut oliko pojalla kasvoja. Peräännyin puun taakse ja veljeni ihmetteli miksi peräännyin ja kysyi: Miksi sä sinne menit? Vastasin: ekkö huomannu sitä poikaa joka istui kivellä? Veljeni katsoi kiveä ja sitten minua ja vastasi: eihän siinä mitään ole! Katsoin ja hämmästyin suuresti. Olin ehkä 10 vuotta kun tämä tapahtui. Uskon kaikkeen paranormaaliin ja nämä ovat pahimmat muistoni.


27.6.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017