Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

28
(100 ääntä)

Pienen tytön henki

Tapahtuneesta on jo muutama kuukausi mutta muistan sen silti kuin eilisen. Olin yhdellä hyvällä ystävälläni yötä. Ilta alkoi mukavasti koska ystäväni vanhemmat olivat ulkomailla ja talo oli tyhjillään jolloin kukaan ei saanut tietää menemisistämme tai tulemisistamme. Mutta niin asiaan. Makasimme molemmat ystäväni sängyllä selaillen puhelimiamma ja syöden sipsiä. Yhtäkkiä valot sammuivat ja molemmat kuulimme askelia ihan sängyn vierestä. Aluksi luulimme jonkun yhteisen ystävämme tulleen pelottelemaan meitä koska tiesi meidän olevan kaksin. Askeleet olivat hyvin kevyitä, ennemminkin lapsen askeleita. Ystäväni sytytti yölamppunsa mutta huoneessa ei ollut meidän lisäksemme ketään. Nousi sytyttämään lampun uudestaan, päästyäni takaisin sängylle valo sammui uudestaan. Olimme ystäväni kanssa molemmat kauhusta kankeita. Sillä hetkellä havaitsin oudon energian keskellä huonetta. Huomasin kaverinikin tuntevan saman. Olen meistä kahdesta rohkeampi ja uskon paranormaaleihin asioihin joten kysyin ääni väristen "Onko täälä joku? " Istuimme sängyllä tuijottaen huoneen keskustaa.

Pian pöydän keskellä oleva kirja rupesi liikkumaan tippuen lattialle. Samassa tunsin johkun tarttuvan käteeni ja vetävän sitä kohti kirjaa. Nousin sängyltä, kävelin kirjan luokse ja nostin sen takaisin pöydälle. siirryin takaisin sängylle ja kysyin 'hengeltä' kuinka vahva se on? Kaikki ystäväni kirjat jotka olivat pöydällä tippuivat lattialle kolisten. Olimme molemmat kauhuissamme tapahtuneesta. Mutta jotenkin tapahtunut silti kiehtoi meitä. Nostin kirjat uudestaan pöydälle. Ystävänikin rohkaistui ja kysyi onko tämän sielu jumissa elämän ja kuoleman rajamailla. Taas yksi kirjoista tippui. Kiinnostuksemme lisääntyi taas. Kumpikin halusi tietää mitä oli tapahtunut. Nostin kirjan pöydälle ja siirryin muutaman askeleen taakse päin. "Sanon ikäluokkia ja sinä tiputat kirjan kun pääsen oikeaan. Mutta ensin tiputa kirja jos suostut tähän" Kirja tippui joten päätin aloittaa. "Yli 80 vuotias? " Ei mitään "60-80 vuotias? " Ei taaskaan mitään. "30-60 vuotias" Ei vieläkään "15-30? " Aloin jo meneyttää toivoni. "5-15 vuotias" samassa kirja lensi jalkoihini. Nostin sen pöydälle ja jatkoin "Seuraavaksi sanon numeroita 5 ja viidentoista väliltä. 5... 6... 7... 8.. "Kirja tippui. Nostin sen uudestaan ylös "8..? " kirja tippui taas.

Päätin mennä sängylle takaisin sulattelemaan asiaa. Pian ystäväni nousi, nosti kirjan ja sanoi"Millä tavalla kuolit? Murhattiinko sinut? Eksyitkö? Hukuitko? Jouduitko kolariin? " Kirja tippui. Otin puhelimeni käteen ja koitin googlettaa saadakseni selvää asiasta mutta mitään ei löytynyt. Kysyin 'hengeltä' "tarvitsetko apua päästäksesi jatkamaan eteenpäin? kyllä tiputa kirja, jos et tiputa kaikki" samassa kaikki kirjat putosivat. Tunsin jonkun koskettavan poskeani, kaverini istui huoneen toisessa nurkassa eikä olisi voinut tehdä sitä huomaamattani. Kuulimme molemmat hennon lapsen äänen kuiskaavan "Hei"

Yritimme saada henkeen yhteyttä mutta mitään ei tapahtunut ja huoneessa vallitsi normaali tunnelma. Mietin vieläkin jokaisena iltana tapahtunut. Asiat vaivaavat mieltäni. Haluaisin unohtaa sen mutta se on jotain käsittämätöntä ja paranormaalia.


Kirjoittaja on nuori nainen

27.10.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017