Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

35
(81 ääntä)

Pikkupojat kutsuivat minua?

Olin eräänä kesänä pohjanmaalla mummolassa. Saatto olla vuosi 2013, jos oikein muistan. Mummola on yli 200 vuotta vanha ja siellä on vuosien saatossa asunut monta sukupolvea, kuollut monta ihmistä ja tapahtunut kaikenlaista kummaa. Uskon todellakin kaikkeen paranormaaliin, ja olen siksi avoin tapahtumille enkä säiky kuulemiani tarinoita.

Äiti kertoi esim tapahtuman, jossa hän oli istunut tuvassa katse ikkunaan päin, kun yhtäkkiä oli tiellä kävellyt tummassa kaavussa oleva mies. Ihan normaalia, mutta kun äiti sitten katsoi toisesta ikkunasta, josta miehen olisi pitänyt kävellä myös ohi, ei ketään näkynyt enää missään. Itse olin myös mummolassa, mutta eri huoneessa.

Toinen tarina on toistuva: monesti aina 11 aikaan jos on suihkussa, kuulee saman, napakan koputuksen ulkoseinään. Suihkutilan kohdalla on aikoinaan ollut mummolan sisäänkäynti. Itselläni tapahtui silloin kesällä kuitenkin henkilökohtaisesti ihmeellisin juttu. Olin vintillä huoneessani, piirtelin siinä jotain. Sitten ulkoa kuului kahden pikkupojan ääntä, aika epäselkeää, mutta jotain huutelivat toisilleen, että "tule tänne". Tai ainakin silloin käsitin sen niin. Alakertaan mennessäni äitini sanoi olleensa ulkona puhelimessa. Kysyin siinä sitten että keitä ne pojat oli, jotka meni talon ohi. Äiti kummasteli ja sanoi ettei siellä ketään mennyt. Kerroin pikkupoikien äänistä ja mammani sattui silloin paikalle. Hän kertoi minulle kahden pienen pojan kuolleen talossa aikoinaan. Tuli siinä kyllä jännä tunne! Mistä muusta olisin voinut äänet kuulla, ja yhdistää vielä juuri kahteen poikaan? Nyt myöhemmin tulee mietittyä, oliko se "tule tänne"-kehotus sittenkin tarkoitettu minulle...


Kirjoittaja on nainen

7.10.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

66
(288 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017