Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

4
(34 ääntä)

Portaissa

Meidän portaikko on outo.
Tarkoitan vain, että pari vuotta sitten kun kävelin niitä yläkertaan, tunsin miten joku tarttui minua jalasta ja nykäisi taaksepäin. Räpiköin hetken pitääkseni tasapainon, ja tunsin miten paine nilkkani ympäriltä hellitti. Katselin hämmentyneenä ympärilleni enkä huomannut ketään. Seuraavaksi satuin siirtämään katseeni portaalle, jolle olin ollut astumassa. Yllätyin kun huomasin siinä törröttävän siskoni korvakorun, tappi ylöspäin, joka olisi varmasti uponnut ikävästi jalkapohjaan jos en olisi "horjahtanut", vaan astunut sen päälle.
Yhdellä tietyllä rappusella moni perheenjäseneni ja ystäväni on kertonut horjahtavansa/kaatuvansa usein, mutta ehkä se vain on jotenkin liukas, tai jotain.
Ihan normaalia, enkä ole vaivannut näillä asioilla päätäni sen enempää.

Kunnes vuosi sitten olin nousemassa yläkertaan, kun kuulin jonkun leikkivän portaiden yläpäässä. Tiedätte kyllä miltä kuulostaa lapsen leikkiminen. Lelulaatikko kaadettiin, kilinää, tavaroiden siirtelyä. Olin varma että pikkuveljeni oli työntouhussa, ja virnistellen hiivin portaat, säikyttääkseni lapsen, ilkikurinen kun olen. Mutta kun näin portaikon yläpään, hämmennyin. Lattia oli siisti, ja pienen etsinnän ja puhelinsoiton jälkeen selvisi ettei pikkuveli ollut edes kotona, vaan mummum kanssa kaupassa.

Ja nyt, kesällä, olin yläkerrassa, tekemisen puutteessa juttelin kaverin kanssa Skypessä.
Löhösin nojatuolissa, josta en nähnyt portaisiin, koska nojatuolin ja portaikon välissä oli kinteä kaide, mutta kuulin kuinka naisen ääni kutsui minua portaikossa nimeltä. Pyysin kaveriani odottamaan hetken ja laskin kuulokkeet korviltani, sillä huonon kuuloni takia en tahdo saada selvää.

-No mitä?! huikkasin portaikkoon, nousematta ylös nojatuolista. Ja sieltä, vain parin metrin päästä, portaista, joku kutsui minua. Nimeltä. Kahdesti.
Kalpeana laitoin kuulokkeet taas päähäni ja katsoin ystävääni ruudulta. Hän katsoi minua kulmat koholla ja kysyi "no?"
-Joku just vaan huusi mua.
-Mitä sillä oli asiaa?
-En mä tiedä..
-No mikä siinä nyt niin kamalaa sit oli?
Katsoin ystävääni ja kurtistin kulmiani.
-Niin, eihän siinä sinänsä mitään. Mä vaan satun olemaan yksin kotona...


Kirjoittanut nimimerkki Hissillä tästälähtien (nuori mies)

4.7.2014




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

64
(292 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017