Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

6
(136 ääntä)

Posliininukke

Tämä kaikki on totta ja tapahtui autiolla kartanolla noin neljän kilometrin päässä omasta kodistamme. Asumme maalla joten kartano sijaitsi maantien varrella, jonka puut kuitenkin piilottivat. Mummoni on tuntenut siellä asuvan perheen, noin 45 vuotta sitten. Lyyli niminen vanha rouva on kuollut taloon syöpäsairauteen. Saimme kavereiden kanssa idean mennä kuvaamaan kauhuleffaa kartanoon, ja meitä oli seitsemän. Meitä pelotti kun saavuimme paikalle ja aloimme tutkia paikkoja ensiksi. Yhden tyhjän huoneen lattialla oli kaksi lääkepurkkia jossa oli nimi lyyli, ja kun kävimme googlaas niin ne olivat syöpälääkkeitä. Pelotti ja tartuimme toisistamme käsistä.

Yläkerrasta löysimme lastenhuoneen ja keskellä oli oikein vanhat lastenrattaat. Rattaista virnisti pieni posliininukke. Muut olivat jo menossa takaisin alas, kun kysyn leikkimielisesti nukelta että elääkö se. Käännyin heti ja lähdin muiden perään sillä en halunnut jäädä yksin. Ulkona käännyin katsomaan ja näimme kaikki ikkunassa virnistävän sen saman nuken levinneine meikkeineen. Lähdimme täydillä juoksemaan kirkuen metsän poikki tielle, ja osa itkikin. Kolmen meistä täytyi kuitenkin palata hakemaan pyörämme talin seinustalta, vaikka mieli tekikin paeta. Uskottelimme että näimme harhoja mutta kun palasimme nukke oli yhä siinä. Juostiin hakemaan pyörät ja lisävauhtia antoi se kun näimme nuken vilahtavan pois ikkunalta. Paluu matkan tuntui koko ajan kuin se olisi lähtenyt meidän perään. Kaikki tapahtuma on tallentunut videolle.


20.6.2016




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017