Kauhutarinat.fi - kauhutarinoita, kummituksia ja spiritismiä

7
(43 ääntä)

Spiritismi

Isovanhemmillani on kokemuksia spiritismistä ja tässäpä yksi. Isoisäni ollessaan nuori "pelasi" kaveriporukkansa, kolmen saman ikäisen, kanssa spiritismiä teltassa. He olivat telttailemassa erään järven rannalla kalliolla. Heillä oli mukanaan vain kynttilä ja itse tehty spiritismi lauta, oli ilta ja pimeää. He esittivät kysymyksiä hengelle.

Heti ensimmäisten kysymysten aikana oli tuntunut siltä, että ulkona tuuli hiljeni täysin. Metsästä oli myös alkanut kuulua rasahduksia ja useamman kerran juuri kysymyksen jälkeen järvestä oli kuulunut outo ääni. Vähän kuin joku olisi sukeltanut keskellä järveä, vaikkei siellä keskellä yötä olisi ketään pitänyt olla. Kun he olivat aikansa pelanneet, ei spiritismilauta enää vastannut esitettyihin kysymyksiin, vaan se ohjasi vähitelleen niille kirjaimille, jotka muodostivat järjestyksessä heidän kaikkien pelaajien äitien etunimet.

Loppujen lopuksi he pyysivät spiritismin hengiltä merkkiä ja kynttilä oli kaatunut itsestään meinaten sytyttää teltan tuleen! Tämän jälkeen he olivat niin peloissaan, että olivat päättäneet polttaa laudan ja heittää tuhkat järveen. En tiedä oliko tämä tarina spiritismistä tosi, en ollut silloin syntynytkään, kun tämä oli tapahtunut. Mutta tosissaan sitä minulle kerrottiin. Minulle kerrottiin myös että jotkut heidän tuttunsa olivat pitkän spiritismin pelaamisen jäljiltä passitettu mielisairaalaan. Kyllähän tarinoita on monia eikä tiedä mihin uskoisi.

He pelasivat spiritismiä ja joutuivat lopulta kärsimään niin kauheista pelkotiloista että ei mitään rajaa. Spiritismipeliä seurasi paniikkihäiriökohtaus ja koska isoisäni ei sitä tuntenut, hän luuli pirun hänet riivanneen. Myöhemmin ymmärsin että pahalle ei saa suoda ekes ajatusta, ei minkäänlaista mahdollisuutta. Ei puheissa, ei kuvitelmissa, ei minkäänlaisena ajatuksena. Sillä tavalla ei sitä tarvitse kohdata!
Pelkät halpamaiset puheet saavat minut tuntemaan oloni huonoksi. Siis, ei kannata kokeillakaan! Ja jos haluat kokeilla spiritismiä, varaudu siihen, että se vainoaa sinua lopun elämääsi.


Kirjoittaja on nuori aikuinen nainen

26.4.2015




Muita kauhutarinoita, joista voisit pitää

Asuttiin tosiaan tuossa Etelä-Pohjanmaalla, ja sitä taloa kutsuttiin rukousten taloksi. Ensimmäiseksi huomasimme, että ylhäällä olevien pienien vinttikamareiden ilma oli aivan superkylmää. Siellä haisi pahalta ja siellä oli vanhoja vaatteita. Kerran otin sieltä pari henkaria pois, ja kylmä henkäys kävi läpini. Hyi että, heitin ne henkarit sinne huoneeseen ja lukitsin oven. Siellä oli erittäin ahdistavaa olla yksin. Toisekseen, siellä kuului yöllä askelia. Meillä oli tuohon aikaan kaksi saksanpaimenkoiraa, joista toinen tykkäsi nukkua yläkerran portaiden vierellä. Kun askeleet alkoivat, kumpikin koira heräsivät syvimmästäkin unesta ja liikkuivat äidin viereen, eli pois portailta. Koiratkaan eivät tahtoneet enää pysyä ylhäällä.

Sitten oli kissa, joka tuli pihaamme pyörimään aina, kun jotain tällaista tapahtui. Saatoin jättää sen pihaamme, kääntyä minuutiksi pois ja se oli jossain. Meillä oli TOSI iso piha tuohon aikaan.

Sitten, eräänä päivänä olimme erään kaverini kanssa ratsastamassa hiekkatietä ja vilkaisimme metsänreunaan. Siellä oli nainen pitkässä valkoisessa leningissä ja mustilla hiuksilla. Hän heilui siellä kuin kutsuen. Saman tien se kissa ilmestyi taas. Me katsoimme TASAN sekunnin toisiamme, nainen oli hävinnyt, Laukkasimme kotiin ja kerroimme tapahtumasta. Hän uskoi.

En usko, että nainen oli mitenkään sidoksissa taloon, mutta talon henki EI vaikuttanut kovin uskovaiselta.


Kirjoittanut nimimerkki Kokija (nuori nainen)

31.1.2017

78
(328 ääntä)

Muisto

Minulla on eräs outo muisto, tai uni. Muistan että tämä tapahtui/näin tämän unen joskus pienenä ehkä n 2 vuotiaana. Olen ihmetellut miten voin tätä muistaa kun pysyviä muistojahan silloin ei vielä synny. Kuitenkin tapahtuma on tällainen.

Muistan että makaan rattaissa tai jossain muulla pehmeällä ja pian yläpuolelleni kumartuu vanha nainen. Hän hymyilee ystävällisesti, antaa suukon poskelleni ja alkaa laulaa. Laulun myötä nukahdan, viimeinen asia mitä muistan on se että hän haihtuu yläpuoleltani ilmaan ja sanoo pehmeällä äänellä: "mummin pieni enkeli" muuta en tuolta ajalta muista. Muistan että joskus pienenä kuulin jonkun puhuvan minulle hilma mummosta ja kun kysyin kuka hän on äiti selitti että se oli hänen äitinsä joka kuoli puolivuotta ennen syntymääni.

Tunnistan hänet samaksi henkilöksi joka lauloi minulle valokuvista joita meillä on ja kerran kun hyräilin tuon selkeän muistikuvani laulua äiti kysyi kuinka tiedän sen laulun, sillä kukaan ei ollut minulle sitä laulanut, mutta mummini oli kuulemma aina laulanut sitä äidilleni kun tämä oli pieni, tosin äiti ei muistanut laulua ennen kuin hyräilin sitä. Itsekkään en laulun sanoja muista mutta muistan sävelen. Tästä on minulle jäänyt silti lämmin muistikuva


Kirjoittaja on nainen

31.1.2017